Sopimussuhteiden häiritseminen
Moilala, Maria (2011)
2011
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Sopimussuhteiden häiritsemisestä on kysymys, kun sivullinen aiheuttaa toiminnallaan ongelmia sopimusosapuolten sopimussuhteen toteutumiseen. Ilmiö sai alkunsa 1800-luvun Englannissa, missä sivullinen aiheutti kahden muun tahon välillä sopimusrikkomuksen houkuttelemalla toisen sopimusosapuolen rikkomaan sopimuksensa. Ilmiö on ajan kuluessa muuttanut muotoaan ja laajentanut rajojaan, eikä aihe ole Suomessa saanut juuri lainkaan huomiota osakseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena onkin selvittää, mitä on sopimussuhteiden häiritseminen ja milloin siitä aiheutuu vastuu sivulliselle.
Tutkimuksessa esitellään sopimussuhteiden häiritseminen ilmiönä ja rajataan se oikeudellisten teorioiden ja oikeuden systematisoinnin avulla Suomen oikeuden näkökulmasta. Häiritsemistilanteiden vastuuarviointia Suomessa lähestytään puhtaan varallisuusvahingon ja erittäin painavien syiden kautta. Englantilaisen ja ruotsalaisen oikeuskäytännön avulla muodostetaan tyypillisiä tilanneryhmiä, joissa sopimussuhteiden häiritsemistä esiintyy. Ryhmittelyn pohjalta etsitään edellytyksiä, jotka voivat synnyttää vastuun sivulliselle. Sekä käytännön häiriötilanteista muodostettuja ryhmiä että vastuun edellytyksiä arvioidaan Englannin ja Ruotsin oikeuden lisäksi Suomen oikeuskäytännön ja lakien mukaan.
Tutkimuksessa löydettiin neljä tyypillistä sopimussuhteiden häiritsemisen tilanneryhmää, joita ovat suora häiritseminen, epäsuora häiritseminen, kollusiivinen yhteistoiminta sekä pelkkä sopimuksen täyttämisen häirintä. Ryhmiä hyödyntäen hahmotettiin sivullisen vastuun synnyttäviä elementtejä, jotka jaettiin myös neljään ryhmään. Näitä ryhmiä ovat tietoisuus sopimuksesta ja myötävaikuttaminen sen rikkomiseen, aikomus aiheuttaa sopimusrikkomus ja vahingoittamistarkoitus, hyödyn tavoitteleminen sekä sopimuksen rikkoutuminen. Suomen oikeuskäytännöstä ei löydy sopimussuhteiden häiritsemistä koskevia tapauksia, mutta tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että myös Suomessa sivullinen voi joutua vastuuseen häiritsemisestä. Sivullisen vastuuta voidaan arvioida sekä sopimus- että vahingonkorvausoikeudellisten näkökohtien avulla.
Tutkimuksessa esitellään sopimussuhteiden häiritseminen ilmiönä ja rajataan se oikeudellisten teorioiden ja oikeuden systematisoinnin avulla Suomen oikeuden näkökulmasta. Häiritsemistilanteiden vastuuarviointia Suomessa lähestytään puhtaan varallisuusvahingon ja erittäin painavien syiden kautta. Englantilaisen ja ruotsalaisen oikeuskäytännön avulla muodostetaan tyypillisiä tilanneryhmiä, joissa sopimussuhteiden häiritsemistä esiintyy. Ryhmittelyn pohjalta etsitään edellytyksiä, jotka voivat synnyttää vastuun sivulliselle. Sekä käytännön häiriötilanteista muodostettuja ryhmiä että vastuun edellytyksiä arvioidaan Englannin ja Ruotsin oikeuden lisäksi Suomen oikeuskäytännön ja lakien mukaan.
Tutkimuksessa löydettiin neljä tyypillistä sopimussuhteiden häiritsemisen tilanneryhmää, joita ovat suora häiritseminen, epäsuora häiritseminen, kollusiivinen yhteistoiminta sekä pelkkä sopimuksen täyttämisen häirintä. Ryhmiä hyödyntäen hahmotettiin sivullisen vastuun synnyttäviä elementtejä, jotka jaettiin myös neljään ryhmään. Näitä ryhmiä ovat tietoisuus sopimuksesta ja myötävaikuttaminen sen rikkomiseen, aikomus aiheuttaa sopimusrikkomus ja vahingoittamistarkoitus, hyödyn tavoitteleminen sekä sopimuksen rikkoutuminen. Suomen oikeuskäytännöstä ei löydy sopimussuhteiden häiritsemistä koskevia tapauksia, mutta tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että myös Suomessa sivullinen voi joutua vastuuseen häiritsemisestä. Sivullisen vastuuta voidaan arvioida sekä sopimus- että vahingonkorvausoikeudellisten näkökohtien avulla.