Kuntien strategiat ja hyvinvointipalvelut: Tutkimus viiden kunnan strategiatyöstä hyvinvointipalvelujen turvaamiseksi

Abstract

Työikäisen väestön väheneminen asukkaiden vanhetessa ja muuttaessa esimerkiksi töiden perässä kasvukeskuksiin aiheuttaa paineita monien kuntien hyvinvointipalvelujen tuotannolle. Kuntien on muuttuvassa maailmassa ja niukkojen resurssien puitteissa pystyttävä tuottamaan sekä lainsäädännön että kuntalaisten vaatimuksia vastaavia hyvinvointipalveluja, sillä vastuu palvelujen laadusta ja saatavuudesta on kunnilla. Strategioita tarvitaan kunnissa suuntaamaan toimintaa ja pitkällä tähtäimellä tehtäviä päätöksiä niin, että vastaisuudessakin voidaan tarjota toimivia hyvinvointipalveluja.

Tutkimusongelmaksi asetetaan, millaista strategiatyötä kunnat tekevät hyvinvointipalvelujensa turvaamiseksi? Tutkimusongelmaa tarkastellaan kolmen osakysymyksen kautta, miten strategiatyötä tutkimuskohteena olevissa kunnissa tehdään, miten paljon strategiatyö vaikuttaa kuntien toiminnassa ja päätöksenteossa ja millaisia kuntien strategia-asiakirjat ovat?

Strategian käsitettä käytetään monissa yhteyksissä, puhutaan strategisesta ajattelusta, strategisesta suunnittelusta ja strategisesta johtamisesta. Strategia voidaan määritellä monella tavalla, Mintzberg esimerkiksi nimeää viisi erilaista määritelmää. Hänen mukaansa strategia voidaan nähdä suunnitelmana, metkuna, mallina, asemana ja perspektiivinä. Määritelmät täydentävät toisiaan, strategia voi olla kaikkia näitä tai painottuneesti jotain näistä. Strategiaa voidaan tarkastella myös erilaisten lähestymistapojen kautta, jotka eroavat toisistaan päämäärien ja prosessien suhteen. Klassinen ja evolutionaarinen lähestymistapa näkevät hyödyn maksimoinnin strategian päämääränä, kun taas systeeminen ja prosessuaalinen lähestymistapa ovat moniarvoisempia. Evolutionaarinen ja prosessuaalinen lähestymistapa näkevät strategioiden syntyvän hämmennyksen, sattuman tai konservatismin ohjaamissa prosesseissa. Klassisen ja systemaattisen lähestymistavan mukaan strategiat ovat harkittuja ja tarkoituksellisia. Strategiaa voidaan lähestyä myös muodostamisprosessien kautta. Yrittäjämallista strategianmuodostusta kuvastaa aktiivinen uusien mahdollisuuksien etsintä. Valta on keskittynyt yhden henkilön käsiin ja tehdään rohkeita, isoja ratkaisuja. Sopeutuvassa mallissa ei ole selkeitä päämääriä vaan strategianmuodostusta leimaa vallan jakautuminen monimutkaisen koalition kesken. Suunnittelumallissa taas käytetään muodollisia analyysejä suunniteltaessa täsmällisiä strategioita tulevaisuuden varalle.

Tutkimuksen luonne on kvalitatiivinen. Aineisto muodostuu strategiatyöhön osallistuvien virkamiesten ja luottamushenkilöiden teemahaastatteluista Porissa, Vaasassa, Jalasjärvellä, Teuvalla ja Ylistarossa sekä kuntien strategia-asiakirjoista. Haastattelut tehtiin Focus group-menetelmän avulla, paitsi Porissa, jossa tehtiin yksilöhaastatteluja.

Ne haasteet, joihin vastaamiseksi strategiatyötä tehdään tutkimuksen kohteena olevissa viidessä eri kokoisessa kunnassa, ovat hyvin samanlaiset. Osalla kunnista on laajoja yleisstrategioita ja lisäksi eri hyvinvointopalveluihin kohdistuvia strategioita. Osalla strategiat on kirjattu lyhyemmin taloussuunnitelmien yhteyteen. Strategioiden sisältö on eri kunnissa samansuuntainen. Talousasiat korostuvat ja hyvänlaatuisia hyvinvointipalveluja halutaan tuottaa tehokkaasti. Valtuuston rooli strategiatyössä on vahva, mutta myös kunnan- tai kaupunginjohtajan asema voi olla merkittävä. Strategioiden tiedostamisessa on ongelmia mutta tehtyjen strategioiden koetaan toteutuneen hyvin. Kaikissa tutkimuksen kunnissa koettaisiin tarpeelliseksi strategiatyön tekeminen yhteistyössä muiden kuntien kanssa.