Hallinto-oikeudelliset periaatteet kunnan etuosto-oikeuden käytössä
Matalamäki, Sakari (2017)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Kunnan etuosto-oikeudella tarkoitetaan tietyin etuostolaissa mainituin edellytyksin kunnan käytössä ole-vaa maanhankinnan keinoa, jossa kunta tulee kiinteistökaupassa ostajan tilalle. Kiinteistökaupassa tulee lain mukaan käyttää kaupanvahvistajaa, jolla on varsinaisen kaupanvahvistamisen lisäksi velvollisuus ilmoittaa kunnalle käynnissä olevasta kiinteistökaupasta. Näin kunta saa tiedon alueellaan tapahtuvista kiinteistökaupoista ja voi etuostolain edellytysten täyttyessä käyttää kauppaan etuosto-oikeutta. Etuosto-oikeuden käyttö siis tapahtuu ennen lainhuudon saamista.
Etuosto-oikeuden käytössä, kuten muussakin julkisessa hallintotoiminnassa on noudatettava hallintolakia, ja hallintolaissa säädettyjä hallinto-oikeudellisia periaatteita. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvit-tää ja eritellä etuosto-oikeuden käytön ja etuostolain tulkinnan suhdetta näihin hallinto-oikeudellisiin pe-riaatteisiin. Tutkielma sijoittuu hallinto-oikeuden oikeudenalaan keskittyen erityisesti hahmottamaan niitä rajoitteita, joita hallinto-oikeudelliset periaatteet asettavat kunnan etuosto-oikeuden käytölle. Tutkimuk-sen kohteena on myös etuosto-oikeuden käyttöön liittyvät vapaan ja sidotun hallinnon käsitteet nimen-omaan hallinto-oikeudellisten periaatteiden näkökulmasta.
Käytetyistä lähteistä tärkein tässä tutkielmassa on hallintotuomioistuinten ratkaisut, joiden perustelujen avulla on tutkittu miten vallitsevan oikeuskäytännön mukaan hallinto-oikeudelliset periaatteet rajoittavat ja ohjaavat etuosto-oikeuden käyttöä. Tutkimuksessa on myös hyödynnetty hallinto-oikeuden alaan sijoit-tuvaa kirjallisuutta, sekä aikaisempaa tutkimusta etuosto-oikeudesta oikeusperiaatteiden näkökulmasta. Tutkimusmetodina on oikeusdogmatiikka. Oikeusdogmatiikka pyrkii selvittämään eri lähteisiin tukeutuen voimassaolevan oikeuden sisältöä. Tutkimukseen sisältyy myös oikeushistorian alaan kuuluva lyhyt tar-kastelu etuosto-oikeuden historiasta.
Tutkimuksen keskeisimmät havainnot liittyvät etuostolain voimassaolevaan tulkintaan yksittäistapauksis-sa. Hallinto-oikeudellisista periaatteista kiinnostavimpana tämän tutkimuksen kontekstissa pidän tarkoi-tussidonnaisuuden periaatetta. Tämän periaatteen kannalta keskeisin löydös tässä tutkimuksessa on kun-nan suunnitteluvelvollisuuden täyttymisen rajan etsiminen. Kunnalla tulee olla suunnitelma nimenomaan etuostetun kiinteistön käyttämiseksi etuostolain hyväksymään tarkoitukseen kohtuullisessa ajassa. Toinen keskeinen löydös on etuoston ilmeisen kohtuuttomuuden rajan selkeyttäminen. Etuoston on nimittäin joh-dettava niin kohtuuttomaan lopputulokseen, ettei etuostoa enää mitenkään voida pitää perusteltuna. Tut-kimuksen keskeisin johtopäätös on, että oikeusperiaatteet näyttäytyvät etuostolain soveltamisessa koko-naisuutena, jossa periaatteet vaikuttavat yhdessä osittain päällekkäin toistensa kanssa. Tämä näyttäytyy erityisesti etuoston käytön perustelussa, jossa keskeisenä on etuostolain tarkoitusmääreen täyttyminen. Perustelujen riittävyys riippuu useimpien hallinto-oikeudellisten periaatteiden huomioonottamisesta.
Etuosto-oikeuden käytössä, kuten muussakin julkisessa hallintotoiminnassa on noudatettava hallintolakia, ja hallintolaissa säädettyjä hallinto-oikeudellisia periaatteita. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvit-tää ja eritellä etuosto-oikeuden käytön ja etuostolain tulkinnan suhdetta näihin hallinto-oikeudellisiin pe-riaatteisiin. Tutkielma sijoittuu hallinto-oikeuden oikeudenalaan keskittyen erityisesti hahmottamaan niitä rajoitteita, joita hallinto-oikeudelliset periaatteet asettavat kunnan etuosto-oikeuden käytölle. Tutkimuk-sen kohteena on myös etuosto-oikeuden käyttöön liittyvät vapaan ja sidotun hallinnon käsitteet nimen-omaan hallinto-oikeudellisten periaatteiden näkökulmasta.
Käytetyistä lähteistä tärkein tässä tutkielmassa on hallintotuomioistuinten ratkaisut, joiden perustelujen avulla on tutkittu miten vallitsevan oikeuskäytännön mukaan hallinto-oikeudelliset periaatteet rajoittavat ja ohjaavat etuosto-oikeuden käyttöä. Tutkimuksessa on myös hyödynnetty hallinto-oikeuden alaan sijoit-tuvaa kirjallisuutta, sekä aikaisempaa tutkimusta etuosto-oikeudesta oikeusperiaatteiden näkökulmasta. Tutkimusmetodina on oikeusdogmatiikka. Oikeusdogmatiikka pyrkii selvittämään eri lähteisiin tukeutuen voimassaolevan oikeuden sisältöä. Tutkimukseen sisältyy myös oikeushistorian alaan kuuluva lyhyt tar-kastelu etuosto-oikeuden historiasta.
Tutkimuksen keskeisimmät havainnot liittyvät etuostolain voimassaolevaan tulkintaan yksittäistapauksis-sa. Hallinto-oikeudellisista periaatteista kiinnostavimpana tämän tutkimuksen kontekstissa pidän tarkoi-tussidonnaisuuden periaatetta. Tämän periaatteen kannalta keskeisin löydös tässä tutkimuksessa on kun-nan suunnitteluvelvollisuuden täyttymisen rajan etsiminen. Kunnalla tulee olla suunnitelma nimenomaan etuostetun kiinteistön käyttämiseksi etuostolain hyväksymään tarkoitukseen kohtuullisessa ajassa. Toinen keskeinen löydös on etuoston ilmeisen kohtuuttomuuden rajan selkeyttäminen. Etuoston on nimittäin joh-dettava niin kohtuuttomaan lopputulokseen, ettei etuostoa enää mitenkään voida pitää perusteltuna. Tut-kimuksen keskeisin johtopäätös on, että oikeusperiaatteet näyttäytyvät etuostolain soveltamisessa koko-naisuutena, jossa periaatteet vaikuttavat yhdessä osittain päällekkäin toistensa kanssa. Tämä näyttäytyy erityisesti etuoston käytön perustelussa, jossa keskeisenä on etuostolain tarkoitusmääreen täyttyminen. Perustelujen riittävyys riippuu useimpien hallinto-oikeudellisten periaatteiden huomioonottamisesta.