Translating Literary Dialects –Trinidadian Creole English in the Novels Miguel -kadun väkeä and Täysinoppinut hieroja
Makkonen, Kaisu (2004)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Puhutun kielen esittäminen kirjallisessa muodossa, siten kuin se esiintyy oikeassa elämässä, on vaikeaa ja ei usein edes tavoiteltavaa. Tästä johtuen kirjailijan tulee valita puhutun kielen erityispiirteet, joita käyttää saadakseen henkilöhahmoistaan uskottavia. Kääntäjä kohtaa saman tehtävän kääntäessään tekstiä, joka sisältää puhutun kielen piirteitä. Näin ollen myös kääntäjän tulee tehdä samanlaisia valintoja kuin kirjailijan ja tämän lisäksi myös päättää puhutun kielen piirteiden tärkeys ja merkitys teoksessa.
Tavoitteeni on tarkastella kääntäjä Seppo Loposen käyttämiä käännösstrategioita, joita hän on käyttänyt kääntäessään V.S. Naipaulin teoksia Miguel Street (1959) ja The Mystic Masseur (1957). Näissä teoksissa henkilöhahmot käyttävät Trinidadin kreolienglantia ja näin ollen tarkastelen strategioita, joita kääntäjä on käyttänyt tuodakseen ajatuksen epästandardin kielen käytöstä käännöksiin.
Tätä Pro Gradu – tutkielmaa varten molemmista teoksista valittiin yksi henkilöhahmo, Hat Miguel Street:istä ja Ganesh The Mystic Masseur:istä. Tämän lisäksi valittiin kolme Trinidadin kreolienglannille tyypillistä piirrettä edustamaan trinidadin kreolienglantia. Hypoteesini on, että kun lähtökieli sisältää sellaisia epästandardin kielen piirteitä, joille ei ole vastineita kohdekielessä, kääntäjä usein käyttää muita keinoja kuljettaakseen tietyn kielimuodon kantamat merkitykset kohdekieliseen tekstiin.
Tutkielmani teoriaosuus pohjautuu Maria Tymoczkon teoriaan postkoloniaalisesta kirjallisuudesta ja kirjallisuuden kääntämisestä sekä Lena Ståhlin jaotteluun strategioista, joita kääntäjä voi käyttää kääntäessään epästandardia kieltä. Tämän lisäksi olen käyttänyt Rune Ingon ja Aila Mielikäisen jaotteluja määritellessäni suomen kielen sisältämiä epästandardin kielen muodoja.
Hypoteesini osoittautui oikeaksi, sillä kääntäjä on löytänyt keinoja siirtääkseen epästandardin kielen merkityksiä lähtökielestä kohdekieleen, vaikka suomen kielessä ei ole samanlaisia epästandardin kielen merkkejä kuin yrinidadin kreolienglannissa.
Tavoitteeni on tarkastella kääntäjä Seppo Loposen käyttämiä käännösstrategioita, joita hän on käyttänyt kääntäessään V.S. Naipaulin teoksia Miguel Street (1959) ja The Mystic Masseur (1957). Näissä teoksissa henkilöhahmot käyttävät Trinidadin kreolienglantia ja näin ollen tarkastelen strategioita, joita kääntäjä on käyttänyt tuodakseen ajatuksen epästandardin kielen käytöstä käännöksiin.
Tätä Pro Gradu – tutkielmaa varten molemmista teoksista valittiin yksi henkilöhahmo, Hat Miguel Street:istä ja Ganesh The Mystic Masseur:istä. Tämän lisäksi valittiin kolme Trinidadin kreolienglannille tyypillistä piirrettä edustamaan trinidadin kreolienglantia. Hypoteesini on, että kun lähtökieli sisältää sellaisia epästandardin kielen piirteitä, joille ei ole vastineita kohdekielessä, kääntäjä usein käyttää muita keinoja kuljettaakseen tietyn kielimuodon kantamat merkitykset kohdekieliseen tekstiin.
Tutkielmani teoriaosuus pohjautuu Maria Tymoczkon teoriaan postkoloniaalisesta kirjallisuudesta ja kirjallisuuden kääntämisestä sekä Lena Ståhlin jaotteluun strategioista, joita kääntäjä voi käyttää kääntäessään epästandardia kieltä. Tämän lisäksi olen käyttänyt Rune Ingon ja Aila Mielikäisen jaotteluja määritellessäni suomen kielen sisältämiä epästandardin kielen muodoja.
Hypoteesini osoittautui oikeaksi, sillä kääntäjä on löytänyt keinoja siirtääkseen epästandardin kielen merkityksiä lähtökielestä kohdekieleen, vaikka suomen kielessä ei ole samanlaisia epästandardin kielen merkkejä kuin yrinidadin kreolienglannissa.