Federico García Lorcan Canción de jinete (1860) -runon kolmen suomennoksen vertailua
Lundström, Johanna (2005)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani vertailen espanjalaisen runoilijan Federico García Lorcan runoa "Canción de jinete (1860)" ja sen kolmea suomennosta. Tarkoitukseni on tutkia sitä, miten hyvin suomennokset jäljittelevät alkuperäistä runoa ja sitä, miten onnistuneita runon käännöksiä suomennokset ovat. Etsin syitä suomentajien erilaisiin käännösratkaisuihin ja pohdin, miten käännösratkaisut vaikuttavat käännöksen onnistuneisuuteen. Suomennoksista yksi on Matti Rossin "Ratsastajan laulu" vuodelta 1963 ja kaksi muuta ovat Kirsi Kunnaksen suomennokset vuosilta 1976 1999, molemmat nimeltään "Ratsastajan laulu (1860)".
Suomentajien käännösratkaisujen ymmärtämisen helpottamiseksi käsittelen teoriaosassa suomen ja espanjan kielen tärkeimpiä eroja runon kääntämisen kannalta ja esittelen García Lorcan runotyylin. Käyn läpi myös runon ominaispiirteitä ja runon kääntämisen lainalaisuuksia sekä määrittelen onnistuneen runon käännöksen. Analyysiosassa vertailen suomennoksia ensin kokonaisuuksina ja sen jälkeen säkeistö säkeistöltä.
Vertailussa selvisi, että muodoltaan Rossin suomennos poikkeaa paljon alkuperäisestä, jossa kuitenkin on useita jäljiteltävissä olevia rytmisiä ja äänteellisiä tyylikeinoja. Alkuperäisen runon siitä tunnistaa vaivatta, mutta käännöksenä se ei ole onnistunut, koska se ei noudata alkuperäistä muotoa. Muoto on kuitenkin runon kääntämisessä yhtä tärkeä kuin sisältö, minkä Kunnas on oivaltanut, sillä hänen uudistettu suomennoksensa pyrkii jäljittelemään alkuperäistä runoa ja sen tyylikeinoja entistä täsmällisemmin. Kunnaksen molemmista suomennoksista näkee, että suomentaja tuntee hyvin García Lorcan runojen rytmiä ja tematiikkaa. Kunnaksen uudistettu suomennos on runon käännöksenä onnistunut, sillä se jäljittelee hyvin alkuperäisen runon muotoa ja merkitystä.
Suomentajien käännösratkaisujen ymmärtämisen helpottamiseksi käsittelen teoriaosassa suomen ja espanjan kielen tärkeimpiä eroja runon kääntämisen kannalta ja esittelen García Lorcan runotyylin. Käyn läpi myös runon ominaispiirteitä ja runon kääntämisen lainalaisuuksia sekä määrittelen onnistuneen runon käännöksen. Analyysiosassa vertailen suomennoksia ensin kokonaisuuksina ja sen jälkeen säkeistö säkeistöltä.
Vertailussa selvisi, että muodoltaan Rossin suomennos poikkeaa paljon alkuperäisestä, jossa kuitenkin on useita jäljiteltävissä olevia rytmisiä ja äänteellisiä tyylikeinoja. Alkuperäisen runon siitä tunnistaa vaivatta, mutta käännöksenä se ei ole onnistunut, koska se ei noudata alkuperäistä muotoa. Muoto on kuitenkin runon kääntämisessä yhtä tärkeä kuin sisältö, minkä Kunnas on oivaltanut, sillä hänen uudistettu suomennoksensa pyrkii jäljittelemään alkuperäistä runoa ja sen tyylikeinoja entistä täsmällisemmin. Kunnaksen molemmista suomennoksista näkee, että suomentaja tuntee hyvin García Lorcan runojen rytmiä ja tematiikkaa. Kunnaksen uudistettu suomennos on runon käännöksenä onnistunut, sillä se jäljittelee hyvin alkuperäisen runon muotoa ja merkitystä.