Hallintomenettelyn joutuisuusvaatimus
Luhta, Laura (2008)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Suomessa toteutettiin laaja perusoikeusuudistus vuonna 1995. Eräs merkittävimmistä muutoksista oli hyvää hallintoa koskevan perusoikeuden sisällyttäminen valtiosääntöön. Uuteen perustuslakiin (731/1999) sisällytettiin säännös oikeusturvasta (21 §), jonka mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä. Joutuisuuden vaatimus on viimeistään hallintolain (424/2003) myötä noussut yhdeksi hallintomenettelyn suurimmista kysymyksistä ja keskeisimmistä hyvän hallinnon vaatimuksista.
Joutuisuuden vaatimusta voidaan pitää hyvän hallinnon periaatteen osana. Tutkimuksessa selvitetään, mitä normit sanovat joutuisuudesta ja miten niitä on tulkittava. Mikä on joutuisuusvaatimuksen paikka muiden hallintomenettelyllisten periaatteiden joukossa? Tutkimus paneutuu joutuisuuteen myös virkavastuukysymyksenä. Mitä velvoitteita joutuisuuden vaatimuksesta aiheutuu virkamiehelle? Mistä viivytys johtuu?
Joutuisuusvaatimus liittyy hyvään hallintoon ja oikeusturvaan, joten tutkimus on hallinto-oikeudellinen. Tutkimus on oikeusdogmaattinen, koska siinä tulkitaan ja systematisoidaan voimassa olevaa oikeutta. Tutkimuksessa tarkastellaan kriittisesti erityisesti perustuslakia, hallintolakia ja valtion virkamieslakia (750/1994). Tutkimus voidaan luokitella perinteiseksi, koska siinä on hyödynnetty juuri klassista oikeus-tieteellisen tutkimuksen aineistoa eli oikeuskirjallisuutta, lainvalmisteluasiakirjoja ja oikeustapauksia. Tutkimuksen näkökulma on lähinnä kotimainen, koska lähteinä käytän enimmäkseen kansallisia säädöksiä ja oikeuskirjallisuutta. Kansainvälisoikeudelliset säädökset lähinnä tukevat ja täydentävät kansallista oikeutta.
Asian käsittelyn viivytyksettömyys on olennainen hyvän hallinnon vaatimus. Joutuisuuden parantaminen on tärkeä asia yksityisen oikeusturvan toteutumisen kannalta. Oikeusturvan toteutumisen tärkeää on menettelyn laatu ja nopea käsittelyaika, koska käsittelyaikojen pitkittyessä päätöksen lopputuloksella ei välttämättä enää ole merkitystä. Tästä syystä hallinnon viivästymisasiat on tarkoitus hoitaa mahdollisimman lähellä hallintoa ja toimeenpanovaltaa. Keskeisimmät hallintomenettelyn hidasteet ovat työn suuri määrä, työvoimapula sekä resurssivajeet. Joutuisuus-kysymys on hyvin pitkälti kiinni virkamiesmoraalis-ta ja poliittisesta päätöksenteosta (resursseista).
Tutkimuksessa selvisi, että joutuisuudesta on säännelty laajasti. Teoria ei kuitenkaan valitettavan usein vastaa käytäntöä. Oikeusasiamies joutuu liian usein puuttumaan viranomaisten hyvän hallinnon toteuttamiseen. Hyvän hallinnon, ja sitä kautta joutuisuuden, nostaminen perusoikeudeksi on kuitenkin vahvista-nut hyvän hallinnon vaatimuksilla argumentointia. Oikeusasiamies on pyrkinyt tapauskohtaisesti selvittämään viivästysten syyt ja monesti myös suosittelemaan parannuskeinoja tai ainakin kiinnittämään ylemmän viranomaisen huomiota voimavarojen puutteellisuuteen. Tällöinkin hänen antamansa sanktiot ovat useimmiten vain käsityksen lausumisia tai huomautuksen antamisia.
Joutuisuuden vaatimusta voidaan pitää hyvän hallinnon periaatteen osana. Tutkimuksessa selvitetään, mitä normit sanovat joutuisuudesta ja miten niitä on tulkittava. Mikä on joutuisuusvaatimuksen paikka muiden hallintomenettelyllisten periaatteiden joukossa? Tutkimus paneutuu joutuisuuteen myös virkavastuukysymyksenä. Mitä velvoitteita joutuisuuden vaatimuksesta aiheutuu virkamiehelle? Mistä viivytys johtuu?
Joutuisuusvaatimus liittyy hyvään hallintoon ja oikeusturvaan, joten tutkimus on hallinto-oikeudellinen. Tutkimus on oikeusdogmaattinen, koska siinä tulkitaan ja systematisoidaan voimassa olevaa oikeutta. Tutkimuksessa tarkastellaan kriittisesti erityisesti perustuslakia, hallintolakia ja valtion virkamieslakia (750/1994). Tutkimus voidaan luokitella perinteiseksi, koska siinä on hyödynnetty juuri klassista oikeus-tieteellisen tutkimuksen aineistoa eli oikeuskirjallisuutta, lainvalmisteluasiakirjoja ja oikeustapauksia. Tutkimuksen näkökulma on lähinnä kotimainen, koska lähteinä käytän enimmäkseen kansallisia säädöksiä ja oikeuskirjallisuutta. Kansainvälisoikeudelliset säädökset lähinnä tukevat ja täydentävät kansallista oikeutta.
Asian käsittelyn viivytyksettömyys on olennainen hyvän hallinnon vaatimus. Joutuisuuden parantaminen on tärkeä asia yksityisen oikeusturvan toteutumisen kannalta. Oikeusturvan toteutumisen tärkeää on menettelyn laatu ja nopea käsittelyaika, koska käsittelyaikojen pitkittyessä päätöksen lopputuloksella ei välttämättä enää ole merkitystä. Tästä syystä hallinnon viivästymisasiat on tarkoitus hoitaa mahdollisimman lähellä hallintoa ja toimeenpanovaltaa. Keskeisimmät hallintomenettelyn hidasteet ovat työn suuri määrä, työvoimapula sekä resurssivajeet. Joutuisuus-kysymys on hyvin pitkälti kiinni virkamiesmoraalis-ta ja poliittisesta päätöksenteosta (resursseista).
Tutkimuksessa selvisi, että joutuisuudesta on säännelty laajasti. Teoria ei kuitenkaan valitettavan usein vastaa käytäntöä. Oikeusasiamies joutuu liian usein puuttumaan viranomaisten hyvän hallinnon toteuttamiseen. Hyvän hallinnon, ja sitä kautta joutuisuuden, nostaminen perusoikeudeksi on kuitenkin vahvista-nut hyvän hallinnon vaatimuksilla argumentointia. Oikeusasiamies on pyrkinyt tapauskohtaisesti selvittämään viivästysten syyt ja monesti myös suosittelemaan parannuskeinoja tai ainakin kiinnittämään ylemmän viranomaisen huomiota voimavarojen puutteellisuuteen. Tällöinkin hänen antamansa sanktiot ovat useimmiten vain käsityksen lausumisia tai huomautuksen antamisia.