Lärarerfarenheter av stödtecken i andraspråksundervisning
Lindfors, Piia (2017)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani käsittelee tukiviittomien käyttöä tukikeinona vieraan kielen opetuksessa ja vieraskielisessä opetuksessa. Tutkimuksessani haastattelen kolmea opettajaa heidän kokemuksistaan ja tavasta käyttää tukiviittomia opetuksessa. Yksi opettajista toimii peruskoulun alemmilla luokilla CLIL -opetuksessa ja kaksi opettajista opettaa suomea aikuisille maahanmuuttajille. Yhteistä opettajille on, että heillä ei välttämättä ole yhteistä kieltä opiskelijoidensa kanssa. Haastatteluista saamani aineiston analysoin induktiivisesti mutta vertaan tuloksia myös aiempiin tutkimuksiin.
Tutkimuskysymyksiä ovat: Millä tavalla opettajat käyttävät tukiviittomia opetuksessa? Miten opettajat kokevat, että tukiviittomien käyttö vaikuttaa opetukseen ja toisen kielen oppimiseen? Miten opettajat ovat aloittaneet tukiviittomien käytön ja ovatko he saaneet tukea siihen koulun puolesta? Tutkielman teoriaosiossa on kirjallisuuskatsaus kielenoppimisesta ja toisen kielenoppimisesta sekä viittomien käytöstä ja tukiviittomista kielenoppimisen tukena.
Tutkimukseni perusteella selvisi, että opettajat käyttävät tukiviittomia havainnollistaakseen ja selkiyttääkseen opetusta. Käytännössä tukiviittomien käyttö tapahtuu siten, että samalla kun opettaja puhuu, hän viittoo tärkeimmät sanat ja ilmaisut. Opettajat käytävät tukiviittomia lähes koko ajan, kun he puhuvat. He kokevat tukiviittomien käytön luonnolliseksi osaksi vuorovaikutusta.
Opettajat kokevat tukiviittomat hyväksi apuvälineeksi kielenopetuksessa ja vieraskielisessä opetuksessa. Kaksi opettajista painottaa, että tukiviittomat on yksi mahdollinen tukikeino muiden joukossa. Kolmas opettaja taas kokee tukiviittomat ylivoimaiseksi tukikeinoksi kielenopetuksessa. Opettajat nimeävät tukiviittomien vahvuudeksi sen, että ne ovat helppoja ja aina käytettävissä, eikä havainnollistamiseen tarvita mitään erityistä materiaalia. Tukiviittomien vahvuus on myös siinä, että oppilaat saavat mahdollisuuden ottaa vastaan informaatiota myös näköaistinsa kautta. Oppilaat saattavat liittää kuvat äidinkieleensä, kun taas viittomat liitetään vieraan kielen sanoihin. Opettajat eivät ole saaneet tukea viittomien käyttöön koulun puolelta.
Tutkimuskysymyksiä ovat: Millä tavalla opettajat käyttävät tukiviittomia opetuksessa? Miten opettajat kokevat, että tukiviittomien käyttö vaikuttaa opetukseen ja toisen kielen oppimiseen? Miten opettajat ovat aloittaneet tukiviittomien käytön ja ovatko he saaneet tukea siihen koulun puolesta? Tutkielman teoriaosiossa on kirjallisuuskatsaus kielenoppimisesta ja toisen kielenoppimisesta sekä viittomien käytöstä ja tukiviittomista kielenoppimisen tukena.
Tutkimukseni perusteella selvisi, että opettajat käyttävät tukiviittomia havainnollistaakseen ja selkiyttääkseen opetusta. Käytännössä tukiviittomien käyttö tapahtuu siten, että samalla kun opettaja puhuu, hän viittoo tärkeimmät sanat ja ilmaisut. Opettajat käytävät tukiviittomia lähes koko ajan, kun he puhuvat. He kokevat tukiviittomien käytön luonnolliseksi osaksi vuorovaikutusta.
Opettajat kokevat tukiviittomat hyväksi apuvälineeksi kielenopetuksessa ja vieraskielisessä opetuksessa. Kaksi opettajista painottaa, että tukiviittomat on yksi mahdollinen tukikeino muiden joukossa. Kolmas opettaja taas kokee tukiviittomat ylivoimaiseksi tukikeinoksi kielenopetuksessa. Opettajat nimeävät tukiviittomien vahvuudeksi sen, että ne ovat helppoja ja aina käytettävissä, eikä havainnollistamiseen tarvita mitään erityistä materiaalia. Tukiviittomien vahvuus on myös siinä, että oppilaat saavat mahdollisuuden ottaa vastaan informaatiota myös näköaistinsa kautta. Oppilaat saattavat liittää kuvat äidinkieleensä, kun taas viittomat liitetään vieraan kielen sanoihin. Opettajat eivät ole saaneet tukea viittomien käyttöön koulun puolelta.