Peliteoria ja Euroopan unionin päätöksenteko
Leppäsyrjä, Eero (2006)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tutkielmalle asetettiin kolme päätehtävää. Tarkoituksena oli tutkia peliteorian soveltuvuutta Euroopan unionin päätöksenteon tutkimiseen. Samalla tarkoituksena oli selvittää, kenellä tai keillä on päätöksentekovalta Euroopan unionissa. Lisäksi pyrittiin selvittämään peliteorian soveltuvuutta käytännön päätöksentekotilanteisiin. Peliteoriaa on tutkittu paljon ja sitä käytetään yleisesti strategisen päätöksenteon analysoinnissa. Ongelmana on ollut teorian soveltaminen käytäntöön päätöksenteon analysoimisessa. Tarkoituksena oli tutkia peliteoreettisen analyysin soveltuvuutta aihealueen ongelmien ratkaisuun.
Menetelmänä tutkimuksessa oli alan teosten tutkiminen aihealueen näkökulmasta. Varsinaisen peliteorian osalta pääpaino oli Gibbonsin, Rompin, Nurmen, Von Neumannin, Morgensternin ja Owenin teoksilla. Euroopan unionin päätöksenteon teoriaa selvitettiin erityisesti Euroopan neuvoston ja komission, Raunion, Napelin ja Widgrénin julkaisujen avulla. Euroopan unionin päätöksentekopelien teoriaa käsiteltiin Laruellen, Nurmen ja Widgrénin teosten kautta. Lisäksi matemaattisessa mallinnuksessa turvauduttiin Bilbaon, Fernándezin ja Lópezin laskelmiin. Takaperoinen induktio, valtaindeksit ja ekstensiivimuotoiset pelit osoittautuivat oleellisiksi teorian mallintamisessa.
Tutkielman tulosten perusteella kävi ilmi, että peliteoria soveltuu hyvin Euroopan unionin päätöksenteon analysoimiseen. Samalla kävi selväksi ratkaisun teoreettisuus ja siitä johtuva osittain hankala sovellettavuus käytännön päätöksenteko-ongelmien ratkaisemiseen. Ongelmaksi osoittautui luodun mallin parametrien määrittäminen. Keskeisimpänä tuloksena voidaan pitää sitä, että päätöksentekovalta Euroopan unionissa näyttää tulos-ten perusteella olevan edelleen Neuvostolla. Samoin selvisi Komission mahdollisuus vaikuttaa säädettäviin direktiiveihin antamiensa päätösehdotusten sisällön tarkan asettamisen perusteella. Parlamentille jäi vähäisin merkitys päätöksenteossa. Peliteoreettisen ajattelutavan omaksuminen saattaa olla hyödyksi päätöksenteko-ongelmien parissa toimittaessa, vaikka sitä ei mallintamiseen käytettäisikään.
Menetelmänä tutkimuksessa oli alan teosten tutkiminen aihealueen näkökulmasta. Varsinaisen peliteorian osalta pääpaino oli Gibbonsin, Rompin, Nurmen, Von Neumannin, Morgensternin ja Owenin teoksilla. Euroopan unionin päätöksenteon teoriaa selvitettiin erityisesti Euroopan neuvoston ja komission, Raunion, Napelin ja Widgrénin julkaisujen avulla. Euroopan unionin päätöksentekopelien teoriaa käsiteltiin Laruellen, Nurmen ja Widgrénin teosten kautta. Lisäksi matemaattisessa mallinnuksessa turvauduttiin Bilbaon, Fernándezin ja Lópezin laskelmiin. Takaperoinen induktio, valtaindeksit ja ekstensiivimuotoiset pelit osoittautuivat oleellisiksi teorian mallintamisessa.
Tutkielman tulosten perusteella kävi ilmi, että peliteoria soveltuu hyvin Euroopan unionin päätöksenteon analysoimiseen. Samalla kävi selväksi ratkaisun teoreettisuus ja siitä johtuva osittain hankala sovellettavuus käytännön päätöksenteko-ongelmien ratkaisemiseen. Ongelmaksi osoittautui luodun mallin parametrien määrittäminen. Keskeisimpänä tuloksena voidaan pitää sitä, että päätöksentekovalta Euroopan unionissa näyttää tulos-ten perusteella olevan edelleen Neuvostolla. Samoin selvisi Komission mahdollisuus vaikuttaa säädettäviin direktiiveihin antamiensa päätösehdotusten sisällön tarkan asettamisen perusteella. Parlamentille jäi vähäisin merkitys päätöksenteossa. Peliteoreettisen ajattelutavan omaksuminen saattaa olla hyödyksi päätöksenteko-ongelmien parissa toimittaessa, vaikka sitä ei mallintamiseen käytettäisikään.
Kokoelmat
- Pro gradut ja diplomityöt [6765]