Argumentaatio, retoriset kuviot ja ideologia puheissa. Suomen tasavallan presidenttien puheet murroskausina 1920‒1961
Lempinen, Kyrill (2013)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielma keskittyy tarkastelemaan Suomen tasavallan presidenttien retoriikkaa. Tutkittava aineisto koostuu seitsemästä presidentin puheesta, jotka sijoittuvat välille 1920‒1961. Tällä aikavälillä Suomessa esiintyi sekä poliittista levottomuutta että sotatoimia. Tutkimuksen tavoitteena onkin selvittää, miten presidentit pyrkivät saavuttamaan poliittiset päämääränsä kriisi- ja sota-aikoina.Tutkielmassa tarkastellaan, mihin presidentit pyrkivät retoriikallaan, ja millä keinoin he pyrkivät vakuuttamaan kansalaisia. Menetelminä käytetään sekä retorista analyysia että Perelmanin uusretorista argumentaatioteoriaa. Tutkimuksessa selvitetään Perelmanin käsitteistöllä, millaisia argumentaation tekniikoita presidenttien puheissa esiintyy. Tutkimuskohteena ovat myös puheissa olevat retoriset kuviot ja ideologia.
Tutkimuksesta käy ilmi, että presidentit käyttävät retoriikkaa hyvin monenlaiseen tehtävään. He pyrkivät muun muassa rakentamaan kansallista identiteettiä ja oikeuttamaan Suomen valtion olemassaoloa muiden valtioiden joukossa. Suomen presidenttien puheissa käytetään monipuolisesti erilaisia argumentaation tekniikoita ja retorisia keinoja. Presidenttien puheet eivät perustu käskemiseen, vaan he pyrkivät perustelemaan kantojaan sekä vakuuttamaan yleisöään. Argumentaatio rakentuu usein arvojen ja ideologian pohjalle. Aineistossa korostuvatkin seuraavat arvot: rohkeus, päättäväisyys, sitkeys ja uhrautuvaisuus. Ideologiaa käytetään puolestaan hyvän ja pahan, meidän ja muiden erottamiseen. Ideologiana on joko kommunismin vastaisuus tai nationalismi, joka ilmenee pääasiassa implisiittisesti.
Aineiston tarkastelu osoittaa, että Suomen tasavallan presidenttien puheet eivät ole ”pelkkää retoriikkaa”. Puheiden tavoitteena on saada kuulijat vakuuttumaan puhujan sanomasta, haluamaan muutosta ja lopulta toimimaan asian puolesta. Presidenttien verbaaliset ilmaukset ovat siis tekoja, joilla on hyvin konkreettisia ja kauaskantoisia seurauksia.
Tutkimuksesta käy ilmi, että presidentit käyttävät retoriikkaa hyvin monenlaiseen tehtävään. He pyrkivät muun muassa rakentamaan kansallista identiteettiä ja oikeuttamaan Suomen valtion olemassaoloa muiden valtioiden joukossa. Suomen presidenttien puheissa käytetään monipuolisesti erilaisia argumentaation tekniikoita ja retorisia keinoja. Presidenttien puheet eivät perustu käskemiseen, vaan he pyrkivät perustelemaan kantojaan sekä vakuuttamaan yleisöään. Argumentaatio rakentuu usein arvojen ja ideologian pohjalle. Aineistossa korostuvatkin seuraavat arvot: rohkeus, päättäväisyys, sitkeys ja uhrautuvaisuus. Ideologiaa käytetään puolestaan hyvän ja pahan, meidän ja muiden erottamiseen. Ideologiana on joko kommunismin vastaisuus tai nationalismi, joka ilmenee pääasiassa implisiittisesti.
Aineiston tarkastelu osoittaa, että Suomen tasavallan presidenttien puheet eivät ole ”pelkkää retoriikkaa”. Puheiden tavoitteena on saada kuulijat vakuuttumaan puhujan sanomasta, haluamaan muutosta ja lopulta toimimaan asian puolesta. Presidenttien verbaaliset ilmaukset ovat siis tekoja, joilla on hyvin konkreettisia ja kauaskantoisia seurauksia.