Vanhuspalveluiden johtamisen erityispiirteet: Arvojohtaja asiakkaan asialla
Lehtonen, Maarit (2010)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa johtamisen vaikutuksesta vanhuspalveluiden laatuun. Aluehallintoviranomaisten kanteluraporttien perusteella vanhustenhuollossa esiintyy epäkohtia, jotka liittyvät sekä henkilöstömitoituksen riittämättömyyteen että hoidossa ja kohtelussa esiintyviin epäinhimillisiin piirteisiin. Epäinhimilliset piirteet, kuten liikkumista rajoittavat menetelmät, ulkoilun puute, aliravitsemus sekä hygieniapuutteet eivät niinkään viittaa hoitotyön teknisiin puutteisiin vaan vanhusten oikeuksia kunnioittavissa arvoissa ja eettisissä toimintaperiaatteissa oleviin puutteisiin.
Tutkimusongelmana on siten tutkia arvojen ja eettisten toimintaperiaatteiden toteutumista eri vanhuspalveluyksiköissä, pääpainon ollessa laadun toteutuksessa ja johtamisessa. Tutkimuksessa selvitetään, mitä arvojohtaminen on, ja mitä sen soveltamisella vanhuspalveluihin voidaan saavuttaa. Toisaalta tarkastellaan, millaisia vaatimuksia arvojohtaminen asettaa johtajalle. Osin yritysmaailmasta nostetut arvojohtajuuden määreet yhdistetään julkisjohtamisen kontekstiin ottamalla huomioon hyvinvointiyhteiskunnan erityisyydet vanhuspalveluiden saajan, toteuttajan sekä järjestäjän näkökulmasta. Tutkimuksessa on havainnoitu neljän eri tuottajan vanhuspalveluyksikköä sekä haastateltu yksiköiden johtajien lisäksi yhtä vanhuspalveluiden toiminnanjohtajaa.
Arvojohtaminen perustuu johtajan henkilökohtaisiin arvoihin ja vahvaan eettiseen selkärankaan. Arvojohtajan eettinen esimerkillisyys luo pohjan vanhuspalveluyksiköiden yhteisille ja jatkuville arvokeskusteluille, joissa toimintaa ohjaavat arvot ja eettiset periaatteet konkretisoidaan ja yksityiskohtaistetaan toimintaa ohjaaviksi käytännöiksi. Arvojohtamisen lähtökohta on ymmärrys siitä, ettei organisaatioissa yhteisesti sovittujen arvojen ja eettisten periaatteiden kirjaaminen riitä, vaan niiden näkyminen vanhusta kunnioittavien oikeuksien toteutumisena edellyttävät johtajalta jatkuvia ja rehellisiä dialogisuuteen perustuvia arvokeskusteluja, toimivia palautejärjestelmiä sekä jatkuvia koulutusmahdollisuuksia henkilöstön osaamisen ja jaksamisen turvaamiseksi.
Tutkimuksen keskeisenä tuloksena voidaan todeta, että arvojohtajuudella saadaan aikaan poikkeuksellisen korkeatasoista, yksilöllistä ja asiakaslähtöistä sekä erityisesti asiakkaan oikeuksia kunnioittavaa hoitoa ja kohtelua yhtäläisin niukoin resurssein. Tutkimustulos osoittaa, ettei vanhuspalveluiden laatu edellytä sosiaali- ja terveysministeriön laatusuosituksista poikkeavaa lisäresurssointia, vaan entistä näkyvämpää ja rohkeampaa eettistä johtajuutta, jossa ei olla valmiita tekemään kompromisseja asiakkaiden oikeuksista. Tinkimättömyydessä yhdistyvät johtajan korkea moraalin kehitys vahvaan eettisen johtamisen kivijalkaan. Arvojohtajan rekrytointiosaaminen, henkilöstöjohtaminen sekä asiakaslähtöisyyden toteutumisen ehdottomat kriteerit toteutuvat resurssien oikealla kohdentamisella työnsuunnittelun ja organisoinnin kautta asiakkaiden tarpeiden ja odotusten mukaisiksi.
Tutkimus nostaa esiin myös kompleksiseen vanhuspalvelujärjestelmään liittyvät johtamisen haasteet. Erityisiksi epäkohdiksi osoittautuivat laatua ja hoidon vaikuttavuutta ilmaisevien mittareiden puute, sekä päättäjien osaamattomuus arvioida tarjouskilpailuissa palveluiden laadun merkityksellisyyttä suhteessa hintaan. Lyhyen tähtäimen voittojen tavoittelussa asiakkaiden oikeudet voivat vaarantua sekä hoidon lopulliset kokonaiskustannukset tarpeettomasti kasvaa.
Tutkimusongelmana on siten tutkia arvojen ja eettisten toimintaperiaatteiden toteutumista eri vanhuspalveluyksiköissä, pääpainon ollessa laadun toteutuksessa ja johtamisessa. Tutkimuksessa selvitetään, mitä arvojohtaminen on, ja mitä sen soveltamisella vanhuspalveluihin voidaan saavuttaa. Toisaalta tarkastellaan, millaisia vaatimuksia arvojohtaminen asettaa johtajalle. Osin yritysmaailmasta nostetut arvojohtajuuden määreet yhdistetään julkisjohtamisen kontekstiin ottamalla huomioon hyvinvointiyhteiskunnan erityisyydet vanhuspalveluiden saajan, toteuttajan sekä järjestäjän näkökulmasta. Tutkimuksessa on havainnoitu neljän eri tuottajan vanhuspalveluyksikköä sekä haastateltu yksiköiden johtajien lisäksi yhtä vanhuspalveluiden toiminnanjohtajaa.
Arvojohtaminen perustuu johtajan henkilökohtaisiin arvoihin ja vahvaan eettiseen selkärankaan. Arvojohtajan eettinen esimerkillisyys luo pohjan vanhuspalveluyksiköiden yhteisille ja jatkuville arvokeskusteluille, joissa toimintaa ohjaavat arvot ja eettiset periaatteet konkretisoidaan ja yksityiskohtaistetaan toimintaa ohjaaviksi käytännöiksi. Arvojohtamisen lähtökohta on ymmärrys siitä, ettei organisaatioissa yhteisesti sovittujen arvojen ja eettisten periaatteiden kirjaaminen riitä, vaan niiden näkyminen vanhusta kunnioittavien oikeuksien toteutumisena edellyttävät johtajalta jatkuvia ja rehellisiä dialogisuuteen perustuvia arvokeskusteluja, toimivia palautejärjestelmiä sekä jatkuvia koulutusmahdollisuuksia henkilöstön osaamisen ja jaksamisen turvaamiseksi.
Tutkimuksen keskeisenä tuloksena voidaan todeta, että arvojohtajuudella saadaan aikaan poikkeuksellisen korkeatasoista, yksilöllistä ja asiakaslähtöistä sekä erityisesti asiakkaan oikeuksia kunnioittavaa hoitoa ja kohtelua yhtäläisin niukoin resurssein. Tutkimustulos osoittaa, ettei vanhuspalveluiden laatu edellytä sosiaali- ja terveysministeriön laatusuosituksista poikkeavaa lisäresurssointia, vaan entistä näkyvämpää ja rohkeampaa eettistä johtajuutta, jossa ei olla valmiita tekemään kompromisseja asiakkaiden oikeuksista. Tinkimättömyydessä yhdistyvät johtajan korkea moraalin kehitys vahvaan eettisen johtamisen kivijalkaan. Arvojohtajan rekrytointiosaaminen, henkilöstöjohtaminen sekä asiakaslähtöisyyden toteutumisen ehdottomat kriteerit toteutuvat resurssien oikealla kohdentamisella työnsuunnittelun ja organisoinnin kautta asiakkaiden tarpeiden ja odotusten mukaisiksi.
Tutkimus nostaa esiin myös kompleksiseen vanhuspalvelujärjestelmään liittyvät johtamisen haasteet. Erityisiksi epäkohdiksi osoittautuivat laatua ja hoidon vaikuttavuutta ilmaisevien mittareiden puute, sekä päättäjien osaamattomuus arvioida tarjouskilpailuissa palveluiden laadun merkityksellisyyttä suhteessa hintaan. Lyhyen tähtäimen voittojen tavoittelussa asiakkaiden oikeudet voivat vaarantua sekä hoidon lopulliset kokonaiskustannukset tarpeettomasti kasvaa.