Vientikuljetusten sopimusverkosto ja vastuut

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan vientikuljetusten sopimusverkostoa sekä vastuunjakoperusteita. Tavoitteena on selvittää vientikaupan sopimuksia ja asemaa kuljetusketjussa sekä vastuunjakoa eri osapuolten välillä.

Vientikuljetuksiin liittyy useita erilaisia sopimuksia. Myyjän ja ostajan välinen kauppasopimus luo pohjan muille suhteille. Kaupassa sovittavat asiat määrittelevät myyjän ja ostajan velvollisuudet kuljetuksissa sekä sivuavat niitä sopimuksia, jotka ovat tarpeen velvoitteiden täyttämiselle. Kuljetussopimus solmitaan, koska tavara on kuljetettava myyjän toimipisteestä ostajalle. Perinteisen kuljetuksen lisäksi tapahtumaan liittyy usein myös tavaroiden käsittelyä koskevia sopimuksia satamaoperaattoreiden kanssa. Vakuutussopimusten tehtävänä on turvata kuljetus riskien varalta. Maksujärjestelyt, kuten vekselit tai remburssit, saadaan hoidettua myyjän tai ostajan ja rahoittajan välisillä rahoitussopimuksilla. Huolitsijan kanssa sovitaan toimeksiantosopimuksista, joiden perusteella huolehditaan ostajan tai myyjän puolesta kuljetuksen järjestämisestä. Kuljetus ja kauppatapahtuma liittyvät tiukasti yhteen, minkä vuoksi sopimusverkoston ymmärtäminen korostuu.

Vastuunjaossa on kyse siitä, kuka vastaa tavarasta tiettynä aikana ja millä perusteilla. Myyjän ja ostajan välisestä vastuun siirtymisestä sovitaan kauppasopimuksessa, jossa määritellään esimerkiksi se, kummalla on vaaranvastuu tai velvollisuus tavaran vakuuttamiseen. Todellinen vastuu kuljetettavasta tavarasta voi olla kuljetuskaupan muilla osapuolilla joko kuljetusliikkeellä, huolitsijalla, terminaalioperaattorilla tai viime kädessä vakuutusyhtiöillä. Vastuu on rajattua ja se määritellään erikseen kullekin osapuolelle normijärjestelmien tai vakiosopimusten mukaan. Kansainvälisessä tavaran vaihdannassa yksilölliset ehdot ovat harvinaisia ja sopimukset sekä vastuuperusteet rakentuvat suurimmaksi osaksi vakioehtojen pohjalle. Rahdinkuljettajien vastuista säädellään kuitenkin pakottavalla lainsäädännöllä, josta ei voida poiketa. Tulkinta oikeussääntöjen ja sopimusten välillä on joskus vaikeaa. Ratkaisevaa on se, mitkä ehdot sopimuksiin on omaksuttu ja mihin ehtoihin on viitattu sekä miten näyttö voidaan jakaa vahingon aiheuttamisesta.