Selontekovelvollisuus alkoholihallinnossa: viranomaisten ja muiden toimijoiden keskinäiset suhteet.
Laine, Elina (2015)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Accountability eli suomeksi selontekovelvollisuussuhde on eri toimijoiden välille syntyvä epävirallinen tai epävirallinen suhde. Selontekovelvollisuussuhteet ovat herättäneet huomattavasti kiinnostusta hallintotieteissä ja niiden asema tutkimuksessa on jatkuvasti noussut tärkeämmäksi viimeisten 20 vuoden aikana.
New Public Management on ollut julkishallinnon valtavirtaa jo noin 30 vuotta. Se on pyrkinyt tehostamaan julkishallinnon toimintaa ottamalla toimintatapoja suoraan yksityiseltä sektorilta. Tämä on ollut sekä hyödyllistä sekä joissain kohdin epäonnistunut. Tehostaessa on välillä unohtunut julkisen puolen erityispiirteet, ja se että korruption vähentäminen ja luotettavuus ovat usein julkishallinnon tärkeimpiä arvoja palveluita järjestettäessä tehokkuuden lisäksi.
New Public Management on siis tehostanut toimintaa siirtämällä huomiota pois prosesseista tuotoksiin ja vaikutuksiin. Samalla on hyödynnetty markkinamekanismeja ja ulkoistettu ennen pelkästään julkiselle puolelle kuuluvia tehtäviä myös yksityiselle ja kolmannelle sektorille. Tehtäviä on hajautettu keskushallinnolta luomalla uusia virastoja jotka ovat keskittyneet joihinkin tiettyihin tehtäviin. Hajauttaminen on luonnollisesti johtanut siihen että valvontaa tarvitaan entistä enemmän ja tämä on lisännyt selontekovelvollisuuden tarvetta.
Koska hallintoa on hajautettu, on monen virkamiehen työ eristetympää ja itsenäisempää kuin koskaan ennen, ja samalla jotkut julkiset tehtävät ovat yksityisten toimijoiden hoidettavissa. Tästä puolestaan on seurannut se että myös valvontaa tarvitaan entistä enemmän samalla kuin sen toteuttaminen on haastavampaa kuin ennen. Entisten, perinteisten ylhäältä alaspäin suuntautuvien vertikaalisten selontekovelvollisuussuhteiden sijasta on ilmestynyt yhä enemmän viistoja ja horisontaalisia selontekovelvollisuussuhteita jotka ovat huomattavasti entistä tasa-arvoisempia.
Tasa-arvoisuus ei ole aina etu selontekovelvollisuuksissa. Empiirisessä osassa tutkimustani haastattelin suomalaisen alkoholihallinnon 15 eri toimijaa julkiselta, yksityiseltä ja kolmannelta sektorilta Suomalais-ta alkoholihallintoa halkovat monet horisontaaliset selontekovelvollisuussuhteet, johtuen monien toimijoiden tasa-arvosta ja yhteisistä eduista. Yhteistyö on kannattavaa ympäristössä jossa harvalla on varmuutta tulevaisuudesta alkoholipolitiikan nykyisessä tilanteessa.
Sosiaali- ja terveysministeriö on kenties ainoa toimijoista jolla on vertikaalisessa mielessä suoraa valtaa joihinkin muihin nähden, eikä sekään ole innokas sitä käyttämään. Jo tämä tekee alkoholihallinnosta mielenkiintoisen tutkimuskohteen. Kiinnostavaa antia ovat myös Valviran ja aluehallintovirastojen väliset suhteet joita voi määritellä hankaliksi. Valvira valvoo viiston selontekovelvollisuussuhteen avulla aluehallintovirastoja mutta New Public Managementin mukaisessa hengessä toteutettu hallintouudistus ei ole ainakaan vielä menestynyt käytännössä.
New Public Management on ollut julkishallinnon valtavirtaa jo noin 30 vuotta. Se on pyrkinyt tehostamaan julkishallinnon toimintaa ottamalla toimintatapoja suoraan yksityiseltä sektorilta. Tämä on ollut sekä hyödyllistä sekä joissain kohdin epäonnistunut. Tehostaessa on välillä unohtunut julkisen puolen erityispiirteet, ja se että korruption vähentäminen ja luotettavuus ovat usein julkishallinnon tärkeimpiä arvoja palveluita järjestettäessä tehokkuuden lisäksi.
New Public Management on siis tehostanut toimintaa siirtämällä huomiota pois prosesseista tuotoksiin ja vaikutuksiin. Samalla on hyödynnetty markkinamekanismeja ja ulkoistettu ennen pelkästään julkiselle puolelle kuuluvia tehtäviä myös yksityiselle ja kolmannelle sektorille. Tehtäviä on hajautettu keskushallinnolta luomalla uusia virastoja jotka ovat keskittyneet joihinkin tiettyihin tehtäviin. Hajauttaminen on luonnollisesti johtanut siihen että valvontaa tarvitaan entistä enemmän ja tämä on lisännyt selontekovelvollisuuden tarvetta.
Koska hallintoa on hajautettu, on monen virkamiehen työ eristetympää ja itsenäisempää kuin koskaan ennen, ja samalla jotkut julkiset tehtävät ovat yksityisten toimijoiden hoidettavissa. Tästä puolestaan on seurannut se että myös valvontaa tarvitaan entistä enemmän samalla kuin sen toteuttaminen on haastavampaa kuin ennen. Entisten, perinteisten ylhäältä alaspäin suuntautuvien vertikaalisten selontekovelvollisuussuhteiden sijasta on ilmestynyt yhä enemmän viistoja ja horisontaalisia selontekovelvollisuussuhteita jotka ovat huomattavasti entistä tasa-arvoisempia.
Tasa-arvoisuus ei ole aina etu selontekovelvollisuuksissa. Empiirisessä osassa tutkimustani haastattelin suomalaisen alkoholihallinnon 15 eri toimijaa julkiselta, yksityiseltä ja kolmannelta sektorilta Suomalais-ta alkoholihallintoa halkovat monet horisontaaliset selontekovelvollisuussuhteet, johtuen monien toimijoiden tasa-arvosta ja yhteisistä eduista. Yhteistyö on kannattavaa ympäristössä jossa harvalla on varmuutta tulevaisuudesta alkoholipolitiikan nykyisessä tilanteessa.
Sosiaali- ja terveysministeriö on kenties ainoa toimijoista jolla on vertikaalisessa mielessä suoraa valtaa joihinkin muihin nähden, eikä sekään ole innokas sitä käyttämään. Jo tämä tekee alkoholihallinnosta mielenkiintoisen tutkimuskohteen. Kiinnostavaa antia ovat myös Valviran ja aluehallintovirastojen väliset suhteet joita voi määritellä hankaliksi. Valvira valvoo viiston selontekovelvollisuussuhteen avulla aluehallintovirastoja mutta New Public Managementin mukaisessa hengessä toteutettu hallintouudistus ei ole ainakaan vielä menestynyt käytännössä.