Johdosanalyysin periaatteita
Lager, Tarja (2007)
2007
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Oulun yliopisto oli osallisena 1987 alkaneessa kansainvälisessä Language Synergetics -tutkimushankkeessa eli ns. Bochumin-projektissa. Tässä tutkimuksessa pyrittiin löytämään 12 eri kielestä leksikon universaaleja piirteitä. Suomen ja saamen kielen osalta tutkimuksessa olivat mukana Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Oulun yliopiston Suomen ja saamen kielen laitos. Oulun yliopiston tehtävänä oli substantiivien ja verbien semanttinen koodaus sekä johdosten analyysi.
Olin tutkimusapulaisena Oulun yliopiston Suomen ja saamen kielen laitoksessa vuonna 1989, jolloin tein tutkimusaineiston segmentoinnin. Tutkimusaineistona on Nykysuomen sanakirjasta poimittuja suomen kielen yhdistämättömiä sanoja 72 904 kappaletta. Esittelen pro gradu -työssäni johdosten segmentoinnin pääperiaatteita ja joitakin sellaisia johdosryhmiä, joissa segmentaatio on ongelmallista.
Johdosten analyysin peruslähtökohtana on, että jokaisesta sanasta erotetaan kaikki mahdolliset johdinelementit ja taivutussuffiksit kannasta erilleen, jos sellaisia sanassa on. Kanta ja johdin tai johtimet erotetaan toisistaan =-merkillä. Jos sana on edelleenjohdos, siitä erotetaan perimmäinen kanta erilleen kaikista johtimista.
Johdosanalyysin periaatteiden mukaan sana on johdettu, jos sillä on rinnallaan yksikin samakantainen johdos, yhdyssanan osa tai itsenäinen sana, joka merkityksen puolesta on sopiva sanojen yhteiseksi kannaksi. Tutkin sanojen merkityksiä nykysuomen kielenkäyttäjän kannalta. En ota huomioon sanojen etymologista historiaa. Jos sanojen merkitysyhteys on epävarma, merkitsen sanan perään U:n (uncertain).
Pääsääntönä on, että kannan viimeisenä vokaalina on a, ä tai e. Nämä vokaalit voivat vaihdella keskenään. Tämä viimeinen vokaali voi jäädä poiskin kannasta joissakin tapauksissa. Myös konsonantit voivat vaihdella kannassa, varsinkin astevaihtelutapauksissa. Johdosanalyysin tavoitteena on tällä tavalla saada esille kustakin sanasta sen perimmäinen kanta.
Olin tutkimusapulaisena Oulun yliopiston Suomen ja saamen kielen laitoksessa vuonna 1989, jolloin tein tutkimusaineiston segmentoinnin. Tutkimusaineistona on Nykysuomen sanakirjasta poimittuja suomen kielen yhdistämättömiä sanoja 72 904 kappaletta. Esittelen pro gradu -työssäni johdosten segmentoinnin pääperiaatteita ja joitakin sellaisia johdosryhmiä, joissa segmentaatio on ongelmallista.
Johdosten analyysin peruslähtökohtana on, että jokaisesta sanasta erotetaan kaikki mahdolliset johdinelementit ja taivutussuffiksit kannasta erilleen, jos sellaisia sanassa on. Kanta ja johdin tai johtimet erotetaan toisistaan =-merkillä. Jos sana on edelleenjohdos, siitä erotetaan perimmäinen kanta erilleen kaikista johtimista.
Johdosanalyysin periaatteiden mukaan sana on johdettu, jos sillä on rinnallaan yksikin samakantainen johdos, yhdyssanan osa tai itsenäinen sana, joka merkityksen puolesta on sopiva sanojen yhteiseksi kannaksi. Tutkin sanojen merkityksiä nykysuomen kielenkäyttäjän kannalta. En ota huomioon sanojen etymologista historiaa. Jos sanojen merkitysyhteys on epävarma, merkitsen sanan perään U:n (uncertain).
Pääsääntönä on, että kannan viimeisenä vokaalina on a, ä tai e. Nämä vokaalit voivat vaihdella keskenään. Tämä viimeinen vokaali voi jäädä poiskin kannasta joissakin tapauksissa. Myös konsonantit voivat vaihdella kannassa, varsinkin astevaihtelutapauksissa. Johdosanalyysin tavoitteena on tällä tavalla saada esille kustakin sanasta sen perimmäinen kanta.