Suomalaisen ammattijalkapalloseuran johtamisen haasteet motivoinnin ja sitouttamisen näkökulmasta

Abstract

Jalkapallon parissa toimivia ihmisiä on määrällisesti ylivoimaisesti eniten verrattaessa muihin Suomessa suosittuihin urheilulajeihin. Lajin kansainvälistä suosiota kuvaa kansainvälisen jalkapalloliiton, FIFA:n julkaisema tutkimus, jonka mukaan lajin parissa toimi vuoden 2012 alussa maailmanlaajuisesti jo yli 270 miljoonaa ihmistä ja koko jalkapallotoimialan yhteenlaskettu arvo oli julkaisuvuonna huimat 150 miljardia puntaa. Suomalaisten jalkapalloseurojen kansainvälisessä vertailussa pienehköjen vuosibudjettien selvästi suurin menoerä aiheutuu henkilöstökuluista, jotka useimmissa tapauksissa kattavat vuosittain jopa yli 80% liikevaihdosta, mikä jo sinällään kielii toimialan erityisluonteesta. Jalkapalloseuran henkilöstöjohtaminen urheilujohtamisen ohella on ylipäätään Suomessa vähän, jos ollenkaan tutkittu tieteenala, joten aikaisempiin tutkimuksiin viittaminen jää tässä tutkimuksessa vähäiseksi. Lisäksi jalkapallotoimiala on altis suhdannevaihteluille, ja se on luonteeltaan häiriötekijöitä pursuava toimintaympäristö, jossa korostuvat usein pelaajiin kohdistuvat ankarat tulosvaatimukset, jossa pelaaja- ja valmentajavaihtuvuus on yleistä ja median vaikutuskin merkittävää. Edellä mainitut seikat yhdessä tilanteeseen vaikuttavien muiden osatekijöiden kanssa johtivat siihen, että tarve tilanteen syventävälle tutkimukselle oli ilmeinen. Tutkimuksen tavoitteena oli perehtyä jalkapalloseuran henkilöstöjohtamiseen ja sen käytäntöihin käyttäen urheilujohtamiseen soveltuvaa teoreettista viitekehystä. Teoriat painottivat henkilöstön motivoimista ja sitoutumista sekä valmentavaa johtamista, jonka fokus painottui työn laadun paranemisen kriteereihin. Tutkimuksessa asetetun hypoteesin mukaan kyvykkään henkilöstön sitoutuminen päämäärään ja tavoitteisiin lisää työnteon laatua entisestään, ja työmotivaation parantuessa henkilöstön sitoutumisaste vuorostaan nousee. Oletuksen tueksi kerättiin tieteellistä näyttöä seitsemälle Veikkausliigavalmentajalle suoritetun haastattelututkimusaineiston muodossa, jossa valmentajat vastasivat erilaisiin kysymyksiin koskien seuran henkilöstöjohtamista ja pelaajien sitouttamista ja motivointia. Voitaneenkin todeta, että seurojen henkilöstöosaamisen kehittämisessä sekä inhimillisen pääoman (pelaajat, valmentajat) hyötykäytön maksimoimisessa ilmeni suhteessa enemmän potentiaalia parhaan mahdollisen urheilullisen ja taloudellisen lopputuloksen saamiseksi, kuin jalkapalloseurojen strategisen johtamisen puolella, jossa seurojen toimintaa ohjasivat ja miltei dominoivat niiden rajalliset resurssit. Toimittaessa pienillä taloudellisilla resursseilla, hyvän ja tuloksekkaan johtamisen, sekä sen myötä asetettujen urheilullisten ja taloudellisten tavoitteiden saavuttamisen merkitykset korostuvat, kuten tässä tutkimuksessa tuli ilmi.