Kielikysymys Pohjanmaan fennomaanilehtien pääkirjoituksissa tekstintutkimuksen näkökulmasta

Abstract

Tutkielmassa on tutkittu kielikysymyksen ilmenemistä kahden Pohjanmaalla 1800-luvun lopulla ilmestyneen fennomaanilehden, Ahdin ja Waasan Lehden, pääkirjoituksissa. Tarkasteltavana on ollut se, millaisia kielellisiä keinoja pääkirjoituksen kirjoittaja on käyttänyt ja millaisia merkityksiä hän on pyrkinyt välittämään ajaessaan suomen kielen asemaa. Tutkielman teoreettinen painopiste on tekstintutkimuksessa, ja tutkielman aineistoa onkin käsitelty metafunktioittain kiinnittäen huomiota pääkirjoitusten representaatioihin, tekstuaalisuuteen ja vuorovaikutukseen. Tutkielmassa on käytetty hyväksi sellaisia tekstintutkimuksen teorioita kuin systeemis-funktionaalista kieliteoriaa, kriittistä lingvistiikkaa ja kriittistä diskurssianalyysia sekä perinteistä diskurssianalyysia. Tutkimuksen kannalta olennaisia tarkastelun kohteita on ollut se, miten pääkirjoituksissa on nimetty tapahtumiin osallistujia, millaisiksi prosessit ja niihin osallistujat kuvataan ja millaisia merkityksiä metaforisilla ilmauksilla pyritään luomaan. Lisäksi on ollut tärkeää kiinnittää huomiota siihen, millaisia ideologisia ja vastakkainasetteluja synnyttäviä tekstin sidoskeinoja pääkirjoituksissa on käytetty. Myös suhtautumista osoittavien modaalisten keinojen ja erilaisten argumentaatiostrategioiden tutkiminen paljastaa pääkirjoituksen kirjoittajan tekstin tarkoitusta koskevia intentioita. Työn tutkimusosasta selviää, että pääkirjoituksia leimaava vastakohta-asettelu, jako 'suomalaisiin' ja 'ruotsalaisiin', 'meihin' ja 'niihin' todentuu jokaisella tekstin tasolla. Pääkirjoituksen kirjoittaja käyttää eräänlaista ideologista valtaa tuottamalla ja luonnollistamalla ainoastaan tietynlaisia, omia tarkoitusperiään palvelevia merkityksiä todellisuudesta. Näissä merkityksissä suomen kielen ja suomenkielisen väestön oikeudet esitetään erilaisten kielellisten keinojen, muun muassa modaalisten ja kohesiivisten keinojen avulla luonnollisena ja vastaanväittämättömänä asiana. Vanhojen pääkirjoitusten vaikuttamistavat ovat melko propagandistisia, lähellä dominaatiota eli avointa vaikuttamista. Tyypillisimpiä vaikuttamiskeinoja ovat esimerkiksi ajettavan asian esittäminen 'koko kansan asiana', nimeämisen avulla tapahtuva kategoriointi ja metaforien käyttö. Kielellisten valintojen avulla kirjoittaja korostaa ja tuo esiin tarkoitustensa mukaisia merkityksiä.