"Kulttuurisihteeriä kaatui kuin heinää", Supistamispolitiikka kuntien kulttuuripolitiikan ja -hallinnon uudelleen määrittäjänä

Abstract

Suomen ajautuessa taloudelliseen alamäkeen 1990-luvun alussa lama ulottui elinkeinoelämän ohella myös kulttuuritoimeen. Hallinnon aloista kulttuuri oli juuri se, jossa supistamispolitiikkaa alettiin nopeasti toteuttaa. Käytännössä se näkyi kulttuurisihteerien virkojen lakkauttamisena ja toimintamäärärahojen leikkaamisena sekä mielialana, jossa päällimmäisenä oli vaatimus kulttuurin kentän uudelleen arvioinnista.

Tutkimuksessa tarkastellaan supistamispolitiikan vaikutuksia kulttuuritoimeen. Haastattelujen avulla halutaan saada selville, missä supistamispolitiikka on kulttuuritoimessa näkynyt eniten, mitkä olivat kovimmat iskut 1990-luvun lamavuosina, miten asioita on jouduttu arvottamaan ja onko kulttuuritoimi joutunut kärsimään yleisen mielikuvan lailla. Edellä esitetyt kysymykset tekevät mahdolliseksi arvioida, kuinka kuntien kulttuuripolitiikka ja siitä päävastuun kantava kulttuurihallinto ovat määrittyneet uudelleen supistamispolitiikan takia. Se on tämän työn keskeisin tavoite.

Teoreettinen viitekehys rakentuu supistamispolitiikan toimeenpanon vaikeuden, tieteellisen käsitteen ja laatutarkastelun kautta arvokeskusteluun. Tämän tutkimuksen haastattelujen metodiksi valittiin teemahaastattelu. Metodina teemahaastattelu on puolistrukturoitu haastattelu, joka kohdistuu tiettyihin asioihin, joista keskustellaan. Haastattelut muodostuivat tutkimuksen keskeisimmäksi aineistoksi.

Haastattelujen tärkein havainto oli kulttuuritoimen yksimielisen pessimistinen kanta supistamispolitiikkaan. Haastattelut paljastivat kuitenkin myös toisenlaisen näkemyksen. Hallinnon virkamiesten mukaan supistamispolitiikasta huolimatta kulttuuritoimi on pystynyt täyttämään tehtävänsä, vaikka talouden sopeuttaminen onkin vaatinut monenlaista uudelleen organisointia.

Supistamispolitiikka vaikutti kulttuuritoimeen erittäin paljon. Kovimmat iskut koettiin 1990-luvun lamavuosina virkojen lakkauttamisina. Talouden kiristyminen vaikutti alusta saakka myös vapaaseen kansalaistoimintaan, koska sen toimintamäärärahat pienenivät jyrkästi. Arvokeskustelu on ollut olennainen osa kulttuuritoimen supistamispolitiikkaa. Se on näkynyt kaikilla tasoilla toimintojen pakollisena priorisointina.