Locally different, globally alike: Translation strategies in three Finnish renderings of Alice's Adventures in Wonderland
Kämäräinen, Laura (2004)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Klassikkoteoksia käännetään aika ajoin uudelleen. Lewis Carrollin (1865) romaanista Alice’s Adventures in Wonderland on tehty neljä täyspitkää suomennosta. Tutkimusaineistoon kuului niistä kolme: Anni Swanin (1906), Alice Martinin (1995) ja Tuomas Nevanlinnan (2000). Analyysin kohteena olivat kulttuurispesifien viittausten kääntämisessä käytetyt lokaalit ja globaalit käännösstrategiat.
Käsitteet kotouttaminen ja vieraannuttaminen perustuvat olettamukseen, jonka mukaan kääntäjä valitsee toisen kahdesta toisensa poissulkevasta globaalista käännösstrategiasta. Kotouttaessaan kääntäjän lähtökohtana ovat kohdekieli ja -kulttuuri, vieraannuttaessaan lähdekieli ja -kulttuuri. Joidenkin väittämien mukaan ensimmäinen käännös olisi kotoutetumpia kuin samasta lähdetekstistä tehdyt myöhemmät käännökset. Siten ajan myötä lisääntyvä vierauden hyväksyminen lisäisi vieraannuttamisstrategian käyttöä käännöksissä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää väitteiden pätevyys aineiston kohdalla. Käännöksiin vaikuttavat kuitenkin muutkin tekijät kuin aika, kuten vallitsevat käännöskäytännöt, toimeksianto, kustantaja, kohdeyleisö ja kääntäjä itse. Nähtiin mahdollisena, että sen sijasta, että käännös olisi joko kotoutettu tai vieraannutettu, käännöksessä voitaisiin käyttää molempia strategioita.
Viittaukset eri kulttuurin osiin jaettiin neljään kategoriaan: hahmojen nimet, arkielämä ja tavat, historia ja kansanperinne sekä paikat ja kieli. Lokaaleja käännösstrategioita oli neljä, jotka jaettiin kolmeen globaaliin strategiaan sen mukaan oliko käännös kokonaisuudessaan kotoutettu, vieraannutettu vai neutraali.
Tutkimus osoitti, että kaikki kääntäjät käyttivät sekä kotouttavia, vieraannuttavia että neutralisoivia strategioita. Väite myöhempien käännösten vieraannuttamisesta ei pätenyt aineistoon. Tutkimuksen perusteella voidaan tehdä se johtopäätös, että kotouttamis- ja vieraannuttamisstrategiat eivät ole toisensa poissulkevia.
Käsitteet kotouttaminen ja vieraannuttaminen perustuvat olettamukseen, jonka mukaan kääntäjä valitsee toisen kahdesta toisensa poissulkevasta globaalista käännösstrategiasta. Kotouttaessaan kääntäjän lähtökohtana ovat kohdekieli ja -kulttuuri, vieraannuttaessaan lähdekieli ja -kulttuuri. Joidenkin väittämien mukaan ensimmäinen käännös olisi kotoutetumpia kuin samasta lähdetekstistä tehdyt myöhemmät käännökset. Siten ajan myötä lisääntyvä vierauden hyväksyminen lisäisi vieraannuttamisstrategian käyttöä käännöksissä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää väitteiden pätevyys aineiston kohdalla. Käännöksiin vaikuttavat kuitenkin muutkin tekijät kuin aika, kuten vallitsevat käännöskäytännöt, toimeksianto, kustantaja, kohdeyleisö ja kääntäjä itse. Nähtiin mahdollisena, että sen sijasta, että käännös olisi joko kotoutettu tai vieraannutettu, käännöksessä voitaisiin käyttää molempia strategioita.
Viittaukset eri kulttuurin osiin jaettiin neljään kategoriaan: hahmojen nimet, arkielämä ja tavat, historia ja kansanperinne sekä paikat ja kieli. Lokaaleja käännösstrategioita oli neljä, jotka jaettiin kolmeen globaaliin strategiaan sen mukaan oliko käännös kokonaisuudessaan kotoutettu, vieraannutettu vai neutraali.
Tutkimus osoitti, että kaikki kääntäjät käyttivät sekä kotouttavia, vieraannuttavia että neutralisoivia strategioita. Väite myöhempien käännösten vieraannuttamisesta ei pätenyt aineistoon. Tutkimuksen perusteella voidaan tehdä se johtopäätös, että kotouttamis- ja vieraannuttamisstrategiat eivät ole toisensa poissulkevia.