Pankkien sääntely ja valvonta
Kukkonen, Outi (2012)
2012
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Viime vuosien finanssikriisit ovat osoittaneet, että rahoitusmarkkinoiden ja erityisesti pankkien toimiva valvonta ja sääntely on välttämätöntä. Aihe on myös erittäin ajankohtainen; mm. eurokriisi ja Fivan pankeille antamat varoitukset pitävät aihetta keskustelussa. Pankeilla, ja siten myös niiden sääntelyllä ja valvonnalla, on tärkeä osa yhteiskunnan infrastruktuurin toiminnassa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää miten pankkeja säännellään ja valvotaan. Tutkimuksessa kartoitetaan myös miten valvonta ja sääntely on muuttunut vuosien ja vuosikymmenten kuluessa. Esille nousevat myös pankkeja koskevat ajankohtaiset lainsäädäntöhankkeet. Tutkielmassa pohditaan myös millaista on hyvä pankkivalvonta ja voisiko pankkivalvontaa jotenkin parantaa.
Tutkimusmenetelmä on oikeuspoliittinen ja myös lainopillinen eli oikeusdogmaattinen. Tutkimus pyrkii liikkumaan kaikilla oikeuden eri tasoilla. Oikeuden pintatasolla käsitellään esim. säädöksiä ja oikeuskäytäntöä. Oikeuskulttuurin tasolla liikutaan mm. yleisten oikeuskulttuurien, oikeusperiaatteiden, peruskäsitteiden sekä yleisten oppien kautta. Oikeuden syvärakenteeseen luodaan yhteyksiä oikeusperiaatteiden ja erityisesti hyvän hallinnon periaatteen kautta.
Finanssivalvonnalla on pankkivalvontaan käytettävissään useita erilaisia hallinnollisia sanktioita. Näitä ovat esimerkiksi uhkasakko, seuraamusmaksu, julkinen varoitus ja julkinen huomautus. Lisäksi Finanssivalvonnalla on laajat tietojensaanti– ja tarkastusoikeudet. Jotta valvonta ja sääntely toimisi moitteettomasti, on kaikessa sääntely– ja valvontatoiminnassa otettava huomioon hyvän hallinnon periaatteet. Yleiset hallinto–oikeudelliset periaatteet eli yhdenvertaisuusperiaate, tarkoitussidonnaisuuden periaate, objektiviteettiperiaate, suhteellisuusperiaate ja luottamuksensuojaperiaate ovat myös Finanssivalvonnan pankkivalvonnan ohjenuoria. Oikeus hyvään hallintoon on määritelty mm. Suomen Perustuslaissa ja EU:n perusoikeuskirjassa, siksi onkin tärkeää, että se toteutuu myös pankkivalvonnassa.
Jopa oikeuskulttuuri ja oikeusjärjestelmä voi vaikuttaa siihen kuinka rahoitusmarkkinoita ja siten myös pankkien toimintaa valvotaan ja säännellään. Erilaiset oikeusjärjestelmät ja oikeustraditiot ovat erilaisia myös sen suhteen miten pitkälle sijoittajia suojataan.
Lainsäädännön voidaan ajatella olevan monissa olosuhteissa liian jäykkä sääntelymuoto. Oikeusperiaatteet voivat olla ratkaisu nopeasti muuttuvassa pankkivalvonnan kentässä. Pankkien sääntelyyn liittyvistä periaatteista yksi voisikin olla se, että riskistä mahdollisesti aiheutuvat kustannukset maksavat ne, jotka riskinotosta hyötyisivätkin. Yhteiskunnan vaalimat arvot ja tavoitteet tulisivat esille oikeusperiaatteille perustuvissa sääntelyratkaisuissa. Pankkien valvontaa voitaisiin parantaa kiinnittämällä huomiota perinteisen valvonnan ja sääntelyn ohella myös viranomaisvalvontaa täydentäviin sääntelyn muotoihin. Näitä ovat esimerkiksi itsesääntely ja markkinakuri. Sääntelyn ja valvonnan tulisi saada paremmin kuriin vääränlaiset ja vääränsuuntaiset kannustimet sekä muodollinen vakavaraisuus, joka ei todellisuudessa osoitakaan tosiasiallista vakavaraisuutta. Myös markkinavalvonta, EU-tason valvontaviranomainen ja jäsenvaltioiden rajat ylittävän pankkitoiminnan organisoiminen tytäryhtiöiden avulla voisivat edesauttaa pankkien valvontaa.
Tutkimusmenetelmä on oikeuspoliittinen ja myös lainopillinen eli oikeusdogmaattinen. Tutkimus pyrkii liikkumaan kaikilla oikeuden eri tasoilla. Oikeuden pintatasolla käsitellään esim. säädöksiä ja oikeuskäytäntöä. Oikeuskulttuurin tasolla liikutaan mm. yleisten oikeuskulttuurien, oikeusperiaatteiden, peruskäsitteiden sekä yleisten oppien kautta. Oikeuden syvärakenteeseen luodaan yhteyksiä oikeusperiaatteiden ja erityisesti hyvän hallinnon periaatteen kautta.
Finanssivalvonnalla on pankkivalvontaan käytettävissään useita erilaisia hallinnollisia sanktioita. Näitä ovat esimerkiksi uhkasakko, seuraamusmaksu, julkinen varoitus ja julkinen huomautus. Lisäksi Finanssivalvonnalla on laajat tietojensaanti– ja tarkastusoikeudet. Jotta valvonta ja sääntely toimisi moitteettomasti, on kaikessa sääntely– ja valvontatoiminnassa otettava huomioon hyvän hallinnon periaatteet. Yleiset hallinto–oikeudelliset periaatteet eli yhdenvertaisuusperiaate, tarkoitussidonnaisuuden periaate, objektiviteettiperiaate, suhteellisuusperiaate ja luottamuksensuojaperiaate ovat myös Finanssivalvonnan pankkivalvonnan ohjenuoria. Oikeus hyvään hallintoon on määritelty mm. Suomen Perustuslaissa ja EU:n perusoikeuskirjassa, siksi onkin tärkeää, että se toteutuu myös pankkivalvonnassa.
Jopa oikeuskulttuuri ja oikeusjärjestelmä voi vaikuttaa siihen kuinka rahoitusmarkkinoita ja siten myös pankkien toimintaa valvotaan ja säännellään. Erilaiset oikeusjärjestelmät ja oikeustraditiot ovat erilaisia myös sen suhteen miten pitkälle sijoittajia suojataan.
Lainsäädännön voidaan ajatella olevan monissa olosuhteissa liian jäykkä sääntelymuoto. Oikeusperiaatteet voivat olla ratkaisu nopeasti muuttuvassa pankkivalvonnan kentässä. Pankkien sääntelyyn liittyvistä periaatteista yksi voisikin olla se, että riskistä mahdollisesti aiheutuvat kustannukset maksavat ne, jotka riskinotosta hyötyisivätkin. Yhteiskunnan vaalimat arvot ja tavoitteet tulisivat esille oikeusperiaatteille perustuvissa sääntelyratkaisuissa. Pankkien valvontaa voitaisiin parantaa kiinnittämällä huomiota perinteisen valvonnan ja sääntelyn ohella myös viranomaisvalvontaa täydentäviin sääntelyn muotoihin. Näitä ovat esimerkiksi itsesääntely ja markkinakuri. Sääntelyn ja valvonnan tulisi saada paremmin kuriin vääränlaiset ja vääränsuuntaiset kannustimet sekä muodollinen vakavaraisuus, joka ei todellisuudessa osoitakaan tosiasiallista vakavaraisuutta. Myös markkinavalvonta, EU-tason valvontaviranomainen ja jäsenvaltioiden rajat ylittävän pankkitoiminnan organisoiminen tytäryhtiöiden avulla voisivat edesauttaa pankkien valvontaa.