Asuntokunnan keskikoko asuntokysynnän selittäjänä
Kukko, Heikki (2004)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Asuntokunnan keskikoolla tutkimuksessa tarkoitetaan asuntokunnan henkilömääräistä keskiarvoa. Se on laskettu tutkimuksessa toteutetun aluejaon muodostamille yhdelletoista alueelle Suomessa väestön määrän ja asuntokuntien määrän osamääränä. Eriytyvien asuntomarkkinoiden näkökulmasta asuntokunnan keskikokoon vaikuttavien alueellisten tekijöiden selvittämisen tehtävänä on auttaa paremmin ennustamaan alueellisten asuntomarkkinoiden asuntokysyntää sekä helpottaa asuntopolitiikan menettelytapojen valintaa ja suunnittelua.
Tutkimuksessa pureudutaan asuntokunnan alueellisen keskikoon muutoskehityksen tut-kimiseen neljästä eri näkökulmasta. Riittävän laaja-alainen lähestyminen on tarkoituk-senmukaista, koska tutkimuksen luonne on toimia pohjana asuntokunnan keskikokoon syventyvälle tutkimukselle. Tutkimuksen kohteena on siis asuntokuntien alueellisten keskikokojen sekä yksihenkistenasuntokuntien muutoskäyttäytyminen. Tutkimuksessa valotetaan myös yksihenkisten asuntokuntien lisääntyvän määrän vaikutusta alueen asuntokunnan kokonaiskeskikokoon. Neljäs ulottuvuus tutkimuksessa on asuntokunnan alueellisiin keskikokoeroihin vaikuttavat tekijät suhteessa pääkaupunkiseutuun. Tilastol-linen aineisto on koottu Tilastokeskuksen Altika-aluetietokannasta sekä empiirinen testaus on toteutettu aikasarja-aineistolla vuosilta 1985–2002 pääosin log-lineaarista reg-ressiomallia käyttäen.
Tutkimuksessa on taloudellisdemograafinen lähestymistapa, jolla etsitään myös asuntojen keskihintojen vaikutusta alueelliseen asuntokuntien muodostumiskehitykseen. De-mograafisina muuttujina malleissa käytettään lasten ja vanhusten ikäryhmiä, nettomuuttoa, avioerojen suhdetta solmittuihin avioliittoihin sekä kotona asuvien nuorten aikuisten asumiskäyttäytymistä. Tutkimustuloksissa korostuu alueellisuuden merkitys. Asuntokunnan keskikokoon voimakkaimmin vaikuttavat tekijät ovat yli 65-vuotiaiden kasvavat sekä alle 15-vuotiaiden laskevat alueelliset väestönosuudet sekä alueen nettomuuton kehitys. Asuntojen keskihinnat, avioerot sekä kotona asuvien nuorten aikuisten määrä tarjoavat myös mielenkiintoisia tutkimustuloksia asuntokunnan keskikoon määräytymiselle.
Tutkimuksessa pureudutaan asuntokunnan alueellisen keskikoon muutoskehityksen tut-kimiseen neljästä eri näkökulmasta. Riittävän laaja-alainen lähestyminen on tarkoituk-senmukaista, koska tutkimuksen luonne on toimia pohjana asuntokunnan keskikokoon syventyvälle tutkimukselle. Tutkimuksen kohteena on siis asuntokuntien alueellisten keskikokojen sekä yksihenkistenasuntokuntien muutoskäyttäytyminen. Tutkimuksessa valotetaan myös yksihenkisten asuntokuntien lisääntyvän määrän vaikutusta alueen asuntokunnan kokonaiskeskikokoon. Neljäs ulottuvuus tutkimuksessa on asuntokunnan alueellisiin keskikokoeroihin vaikuttavat tekijät suhteessa pääkaupunkiseutuun. Tilastol-linen aineisto on koottu Tilastokeskuksen Altika-aluetietokannasta sekä empiirinen testaus on toteutettu aikasarja-aineistolla vuosilta 1985–2002 pääosin log-lineaarista reg-ressiomallia käyttäen.
Tutkimuksessa on taloudellisdemograafinen lähestymistapa, jolla etsitään myös asuntojen keskihintojen vaikutusta alueelliseen asuntokuntien muodostumiskehitykseen. De-mograafisina muuttujina malleissa käytettään lasten ja vanhusten ikäryhmiä, nettomuuttoa, avioerojen suhdetta solmittuihin avioliittoihin sekä kotona asuvien nuorten aikuisten asumiskäyttäytymistä. Tutkimustuloksissa korostuu alueellisuuden merkitys. Asuntokunnan keskikokoon voimakkaimmin vaikuttavat tekijät ovat yli 65-vuotiaiden kasvavat sekä alle 15-vuotiaiden laskevat alueelliset väestönosuudet sekä alueen nettomuuton kehitys. Asuntojen keskihinnat, avioerot sekä kotona asuvien nuorten aikuisten määrä tarjoavat myös mielenkiintoisia tutkimustuloksia asuntokunnan keskikoon määräytymiselle.