Kuluvarasto tilinpäätös- ja verosuunnittelussa
Koskimäki, Marika (2002)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena on selvittää tilinpäätös- ja verosuunnittelun perusteita ja niihin kuuluvaa kuluvaraston käsitettä. Tutkielmassa tarkastellaan minkälaisia mahdollisuuksia verovelvollisella on tilinpäätöksen muokkaamiseen osakeyhtiön ja henkilöyhtiön verokohteluun liittyvien tilinpäätös- ja verosuunnittelumahdollisuuksien kannalta. Tutkielmassa on keskitytty tarkastelemaan kuluvaraston oleellisimpia ja taloudellisesti merkittävimpiä eriä eli poistoja ja varauksia sekä niiden yhteyttä tilinpäätös- ja verosuunnitteluun.
Jatkuvasti muuttuva suunnitteluympäristö on ollut pitkään ominaista tilinpäätös- ja verosuunnittelulle. Suunnittelun mahdollistavat ja rajoittavat säännökset ovat muuttuneet vuosittain. Yritysten tilinpäätöksistä on verouudistuksien myötä tullut veroekonomisesti yksinkertaisia. Tuloslaskennan joustokohtia on nykyään vähemmän käytettävissä kuin aikaisemmin. Jäljelle jäänyt suunnittelun tarve on luonteeltaan aivan toisenlaista kuin aiempi moninaisten tulosjärjestelyerien käsittely tilinpäätöksessä. Tilinpäätöksen suunnittelijan ja tekijän asenteilla ja selittelykyvyillä on merkitystä moniin ratkaisuihin tilinpäätöksen yksityiskohdissa. Enää ei voida myöskään antaa yleisiä, kaikkia yrityksiä koskevia tilinpäätössuosituksia verotuksen kannalta, sillä jokainen yritys on oma erityistapauksensa.
Tilinpäättäjän liikkumavara tilinpäätöksissä on nimenomaan tilinpäätöksen arvostus- ja jaksotusratkaisuissa, ei juoksevassa kirjanpidossa. Tilinpäättäjän liikkumavaraa rajoittaa olennaisesti yleisiin tilinpäätösperiaatteisiin kuuluva vaatimus johdonmukaisuudesta laadintaperiaatteiden ja -menetelmien soveltamisessa tilikaudesta toiseen. Pitkän aikavälin valintoja ovat osatuloutus sekä hankinnan ja valmistuksen kiinteiden menojen aktivointi. Ainoastaan tilinpäätössiirrot, vapaaehtoiset varaukset ja kertynyt poistoero on tarkoitettu tilikausikohtaiseen tilinpäätös- ja verosuunnitteluun. Niiden muodostamisessa ja purkamisessa ei edellytetä johdonmukaisuutta eri tilikausien välillä.
Jatkuvasti muuttuva suunnitteluympäristö on ollut pitkään ominaista tilinpäätös- ja verosuunnittelulle. Suunnittelun mahdollistavat ja rajoittavat säännökset ovat muuttuneet vuosittain. Yritysten tilinpäätöksistä on verouudistuksien myötä tullut veroekonomisesti yksinkertaisia. Tuloslaskennan joustokohtia on nykyään vähemmän käytettävissä kuin aikaisemmin. Jäljelle jäänyt suunnittelun tarve on luonteeltaan aivan toisenlaista kuin aiempi moninaisten tulosjärjestelyerien käsittely tilinpäätöksessä. Tilinpäätöksen suunnittelijan ja tekijän asenteilla ja selittelykyvyillä on merkitystä moniin ratkaisuihin tilinpäätöksen yksityiskohdissa. Enää ei voida myöskään antaa yleisiä, kaikkia yrityksiä koskevia tilinpäätössuosituksia verotuksen kannalta, sillä jokainen yritys on oma erityistapauksensa.
Tilinpäättäjän liikkumavara tilinpäätöksissä on nimenomaan tilinpäätöksen arvostus- ja jaksotusratkaisuissa, ei juoksevassa kirjanpidossa. Tilinpäättäjän liikkumavaraa rajoittaa olennaisesti yleisiin tilinpäätösperiaatteisiin kuuluva vaatimus johdonmukaisuudesta laadintaperiaatteiden ja -menetelmien soveltamisessa tilikaudesta toiseen. Pitkän aikavälin valintoja ovat osatuloutus sekä hankinnan ja valmistuksen kiinteiden menojen aktivointi. Ainoastaan tilinpäätössiirrot, vapaaehtoiset varaukset ja kertynyt poistoero on tarkoitettu tilikausikohtaiseen tilinpäätös- ja verosuunnitteluun. Niiden muodostamisessa ja purkamisessa ei edellytetä johdonmukaisuutta eri tilikausien välillä.
Kokoelmat
- Pro gradut ja diplomityöt [6765]