Osingonkasvattajat Suomen osakemarkkinoilla: Empiirinen tutkimus vuosilta 1990–2010
Kortela, Roope (2011)
Kortela, Roope
2011
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoitus on selvittää onko Suomen osakemarkkinoilla ollut historiallisesti mahdollista saavuttaa indeksin ylittäviä tuottoja osingon kasvattajiin perustuvalla sijoitusstrategialla. Strategia pohjautuu aikaisempiin tutkimustuloksiin, joissa havaittiin, että sellaisista yrityksistä muodostetut portfoliot, jotka ovat kyenneet useiden vuosien ajan jatkuneeseen osingonkasvuun, tuottavat merkittävästi indeksiä paremmin Ison-Britannian markkinoilla. Tutkielmassa selvitetään myös sitä paraneeko portfolioiden menestys, kun osingonkasvuprosentit lasketaan pitemmältä ajanjaksolta.
Otos sisältää kaikki Helsingin pörssiin listatut yritykset vuosina 1990–2010. Portfolioiden menestystä mitataan sekä absoluuttisesti että riskikorjattujen tuottojen muodossa. Riskikorjausta varten portfolioille lasketaan sekä Sharpen mittari että Treynorin luku. Treynorin lukua voidaan pitää näistä kahdesta kuitenkin tärkeämpänä, sillä se ei huomioi epäsystemaattista riskiä, joka on epäoleellinen sijoittajalle, joka hajauttaa sijoituksiaan myös muihin strategioihin.
Tulokset osoittavat, että CAGR-strategian kolme portfoliota tuottavat kaikki absoluuttisten tuottojen puolesta indeksiä paremmin. Tulokset ovat kuitenkin tilastollisesti merkittäviä vain viiden vuoden osingonkasvuprosentteihin pohjautuvalla CAGR-5 portfoliolla. Riskikorjatut tuotot vahvistavat havaintoja entisestään. Treynorin luvut ovat osingonkasvuportfolioilla lähes kaikkina tarkastelujakson vuosina vertailuindeksiä parempia. Sharpen mittari ei anna aivan yhtä positiivista kuvaa strategiasta, mutta CAGR-5 portfolio säilyy edelleen merkittävästi OMXHCAP indeksiä parempana vaihtoehtona.
Voidaankin todeta, että osingonkasvuprosentteihin pohjautuvalla sijoitusstrategialla on ollut mahdollista saavuttaa merkittäviä ylituottoja Suomen osakemarkkinoilla. Menestys ei kuitenkaan yksiselitteisesti parane vaikka yrityksen osinkohistoriaa katsotaan pitemmälle menneisyyteen.
Otos sisältää kaikki Helsingin pörssiin listatut yritykset vuosina 1990–2010. Portfolioiden menestystä mitataan sekä absoluuttisesti että riskikorjattujen tuottojen muodossa. Riskikorjausta varten portfolioille lasketaan sekä Sharpen mittari että Treynorin luku. Treynorin lukua voidaan pitää näistä kahdesta kuitenkin tärkeämpänä, sillä se ei huomioi epäsystemaattista riskiä, joka on epäoleellinen sijoittajalle, joka hajauttaa sijoituksiaan myös muihin strategioihin.
Tulokset osoittavat, että CAGR-strategian kolme portfoliota tuottavat kaikki absoluuttisten tuottojen puolesta indeksiä paremmin. Tulokset ovat kuitenkin tilastollisesti merkittäviä vain viiden vuoden osingonkasvuprosentteihin pohjautuvalla CAGR-5 portfoliolla. Riskikorjatut tuotot vahvistavat havaintoja entisestään. Treynorin luvut ovat osingonkasvuportfolioilla lähes kaikkina tarkastelujakson vuosina vertailuindeksiä parempia. Sharpen mittari ei anna aivan yhtä positiivista kuvaa strategiasta, mutta CAGR-5 portfolio säilyy edelleen merkittävästi OMXHCAP indeksiä parempana vaihtoehtona.
Voidaankin todeta, että osingonkasvuprosentteihin pohjautuvalla sijoitusstrategialla on ollut mahdollista saavuttaa merkittäviä ylituottoja Suomen osakemarkkinoilla. Menestys ei kuitenkaan yksiselitteisesti parane vaikka yrityksen osinkohistoriaa katsotaan pitemmälle menneisyyteen.