Luonto osana kestävää arkea : Arjen kulutuskäytännöt mediateksteissä
Ranta-Krenkku, Veera (2025-03-21)
21.03.2025
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025032119990
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025032119990
Tiivistelmä
Luontoa pidetään merkityksellisenä ja sen tilasta koetaan huolta, jonka myötä kiinnostus kestävään kulutukseen ja kestävämpään elämäntapaan on lisääntynyt. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten luonto rakentuu osaksi kestävän arjen käytäntöjä mediateksteissä. Tarkoitusta lähestytään kolmen tavoitteen avulla.
Ensimmäisenä tavoitteena on luoda teoreettinen viitekehys siitä, miten kestävä kulutus, luonto ja arjen käytännöt voivat liittyä toisiinsa. Teorialuvussa tarkastellaan käytäntöteoriaa, johon aineiston analyysi perustuu. Lisäksi luvussa perehdytään kestävään kulutukseen, sen ulottuvuuksiin, luontoon ja käytäntöihin, sekä niihin liittyvään kulutukseen. Tavoitteeseen vastataan nojautuen aiempiin käytäntöteoreettisiin sekä kestävän kulutuksen tutkimuksiin.
Tutkimus on käytäntöteoreettinen laadullinen tutkimus. Käytäntöteoriassa keskitytään kuluttajan sijasta tämän arkisiin toimiin, joita toteutetaan erilaisten käytäntöjen avulla. Käytännöt ovat rutiininomaisia, yksilöllisiä ja muuttuvia, elementeistä koostuvia suoritteita, joita tutkimalla pyritään selvittämään ja ymmärtämään kuluttajien arkisia toimia ja jokapäiväistä elämää.
Toisena tavoitteena on tunnistaa mediateksteistä kestävän arjen käytäntöjä, joihin luonto osallistuu. Mediateksteistä koostuvasta aineistosta tunnistettiin kolme toistuvaa arjen kestävää käytäntöä, joissa luonto on osallisena jollakin tapaa. Tunnistetut käytännöt olivat omavaraisuuden käytäntö, kompostoinnin ja jätteiden käsittelemisen käytäntö sekä luonnosta nauttimisen käytäntö. Käytäntöjen lisäksi aineistosta tunnistettiin käytäntöjen elementit, jotka ohjaavat käytäntöjen toteutumista. Tutkimuksen perusteella luonnon osallisuus ilmenee eri tavoin jokaisessa käytännössä.
Kolmantena tavoitteena on analysoida tunnistettujen käytäntöjen kestävyyttä kestävän kulutuksen ulottuvuuksien (ympäristö, sosiaalinen ja taloudellinen) ja käytäntöjen muodostaman verkoston avulla. Analyysi pohjautuu tutkimuksen aineistoon, kestävän kulutuksen kirjallisuuteen sekä aiempiin käytäntöteoreettisiin tutkimuksiin. Analyysin perusteella käytäntöjen kestävyyteen voidaan vaikuttaa niihin liittyvän kulutuksen avulla. Ollakseen kestävä, käytännön tulee omata piirteitä jokaisesta kestävän kulutuksen ulottuvuudesta, joista ympäristöä voidaan pitää tärkeimpänä, sen mahdollistaessa muiden ulottuvuuksien olemassaolon. Luontoon liittyvistä käytännön elementeistä emotionaaliset sitoumukset eli tunteet ohjaavat käytäntöjen toteutumista etenkin omavaraisuuden ja luonnosta nauttimisen tapauksissa. Kompostoinnin ja jätteiden käsittelemisen käytäntö taas pohjautuu järkevyyteen ja ymmärrykseen toimia oikein, jolloin käytäntö sijoittuu lähelle sosiaalista ulottuvuutta. Kestävän arjen käytäntöjen ja niiden elementtien tunnistamisen, tarkastelun ja vertailun kautta tunnistettiin erilaisia liiketoiminta- ja markkinointimahdollisuuksia sekä jatkotutkimusehdotuksia. Tutkimus lisää ymmärrystä kestävän arjen käytännöistä ja luonnon linkittymisestä jokapäiväiseen elämään.
Ensimmäisenä tavoitteena on luoda teoreettinen viitekehys siitä, miten kestävä kulutus, luonto ja arjen käytännöt voivat liittyä toisiinsa. Teorialuvussa tarkastellaan käytäntöteoriaa, johon aineiston analyysi perustuu. Lisäksi luvussa perehdytään kestävään kulutukseen, sen ulottuvuuksiin, luontoon ja käytäntöihin, sekä niihin liittyvään kulutukseen. Tavoitteeseen vastataan nojautuen aiempiin käytäntöteoreettisiin sekä kestävän kulutuksen tutkimuksiin.
Tutkimus on käytäntöteoreettinen laadullinen tutkimus. Käytäntöteoriassa keskitytään kuluttajan sijasta tämän arkisiin toimiin, joita toteutetaan erilaisten käytäntöjen avulla. Käytännöt ovat rutiininomaisia, yksilöllisiä ja muuttuvia, elementeistä koostuvia suoritteita, joita tutkimalla pyritään selvittämään ja ymmärtämään kuluttajien arkisia toimia ja jokapäiväistä elämää.
Toisena tavoitteena on tunnistaa mediateksteistä kestävän arjen käytäntöjä, joihin luonto osallistuu. Mediateksteistä koostuvasta aineistosta tunnistettiin kolme toistuvaa arjen kestävää käytäntöä, joissa luonto on osallisena jollakin tapaa. Tunnistetut käytännöt olivat omavaraisuuden käytäntö, kompostoinnin ja jätteiden käsittelemisen käytäntö sekä luonnosta nauttimisen käytäntö. Käytäntöjen lisäksi aineistosta tunnistettiin käytäntöjen elementit, jotka ohjaavat käytäntöjen toteutumista. Tutkimuksen perusteella luonnon osallisuus ilmenee eri tavoin jokaisessa käytännössä.
Kolmantena tavoitteena on analysoida tunnistettujen käytäntöjen kestävyyttä kestävän kulutuksen ulottuvuuksien (ympäristö, sosiaalinen ja taloudellinen) ja käytäntöjen muodostaman verkoston avulla. Analyysi pohjautuu tutkimuksen aineistoon, kestävän kulutuksen kirjallisuuteen sekä aiempiin käytäntöteoreettisiin tutkimuksiin. Analyysin perusteella käytäntöjen kestävyyteen voidaan vaikuttaa niihin liittyvän kulutuksen avulla. Ollakseen kestävä, käytännön tulee omata piirteitä jokaisesta kestävän kulutuksen ulottuvuudesta, joista ympäristöä voidaan pitää tärkeimpänä, sen mahdollistaessa muiden ulottuvuuksien olemassaolon. Luontoon liittyvistä käytännön elementeistä emotionaaliset sitoumukset eli tunteet ohjaavat käytäntöjen toteutumista etenkin omavaraisuuden ja luonnosta nauttimisen tapauksissa. Kompostoinnin ja jätteiden käsittelemisen käytäntö taas pohjautuu järkevyyteen ja ymmärrykseen toimia oikein, jolloin käytäntö sijoittuu lähelle sosiaalista ulottuvuutta. Kestävän arjen käytäntöjen ja niiden elementtien tunnistamisen, tarkastelun ja vertailun kautta tunnistettiin erilaisia liiketoiminta- ja markkinointimahdollisuuksia sekä jatkotutkimusehdotuksia. Tutkimus lisää ymmärrystä kestävän arjen käytännöistä ja luonnon linkittymisestä jokapäiväiseen elämään.