Kestävyysraportointi ja sen varmentaminen
Juusela, Elina (2024-12-17)
17.12.2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20241217103934
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20241217103934
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tarkoitus on tarkastella kestävyysraportointia ja sen varmentamista kansalli- sella tasolla. Suomessa kestävyysraportointiin liittyvät lakimuutokset astuivat voimaan 31.12.2023. Kestävyysraportointia ja sen varmistamista tullaan velvoittamaan yrityksiltä asteittain vuodesta 2024 alkaen. Kestävyysraportointivaatimukset tulevat lisäksi koskemaan epäsuorasti monia pieniä- ja keskisuuriakin yrityksiä, vaikka pakolliseksi kestävyysraportointi ei ole tulossa ainakaan näillä näkymin kaikille yrityksille.
Tutkielma on tehty käyttäen lainopillista metodia. Tutkielmassa siis keskitytään tarkastelemaan uutta voimassa olevaa lainsäädäntöä, sekä kestävyysraportoinnin luotettavuutta eri näkökul- mista. Kestävyysraportoinnin perustana EU-tasolla toimii pitkälti CSRD-direktiivi ja ESRS-stan- dardit. CSRD-direktiivissä säädetään kestävyysraportoinnista ja sen varmentamisesta. ESRS- standardit määrittelevät tarkemmin itse kestävyysraportointiin liittyvää prosessia ja raportin tarkempaa sisältöä. CSRD-direktiivin ja ESRS-standardien lisäksi tutkielmassa tarkastellaan kan- sallisen tason lainsäädäntöä aiheeseen liittyen, keskittyen erityisesti päivitettyihin tilintarkastus- lakiin, kirjanpitolakiin ja osakeyhtiölakiin.
Kestävyysraportoinnin varmentamisen nähdään lisäävän kestävyysraportoinnin luotettavuutta kestävyysraportin käyttäjien näkökulmasta. Tärkeä on kuitenkin huomioida, että varmennuk- sessa on käytössä rajoitettu varmuustaso, joka eroaa lakisääteisessä tilintarkastuksessa käytet- tävästä kohtuullisesta varmuustasosta. Kestävyysraportointiin liittyen on kuitenkin paljon kes- kustelua siitä, olisiko siinäkin mahdollista tulevaisuudessa siirtyä kohtuulliseen varmuustasoon. Tutkielmassa tarkastellaan kestävyysraportoinnin varmentamista siis rajoitetun varmuuden nä- kökulmasta. Rajoitettu varmuustaso ei tuo yhtä varmaa varmuustasoa kuin kohtuullinen varmuustaso, joka johtaa myös siihen, että rajoitetun varmuustason varmennustoimenpiteetkin ovat lähtökohtaisesti kevyemmät kuin kohtuullisella varmuustasolla. Myös varmennuskertomus eroaa rajoitetun ja kohtuullisen varmuuden toimeksiannoissa. Vakiomuotoisessa varmennus- kertomuksessa kerrotaan negatiivisessa muodossa, ettei mitään olennaisesti virheellistä ole havaittu.
Keskeisenä johtopäätöksenä tutkielmassa voidaan pitää sitä, että kestävyysraportointi tulee lisäämään avoimuutta ja parantamaan sidosryhmien tiedonsaantia kestävyysseikkoihin liittyen. Lisäksi yhtenä tutkielman havaintona voidaan todeta, että kestävyysraportointiin liittyvät tar- kemmat suositukset ja standardit ovat osittain vielä julkistamatta. Näiden suosituksien ja standardien, kuten kestävyysraporttien varmennusstandardien valmistuttua, voidaan olettaa kestävyysraportoinnin tason ja luotettavuuden asettuvan todennäköisesti samalle tasolle kuin muunkin tilinpäätösinformaation.
Tutkielma on tehty käyttäen lainopillista metodia. Tutkielmassa siis keskitytään tarkastelemaan uutta voimassa olevaa lainsäädäntöä, sekä kestävyysraportoinnin luotettavuutta eri näkökul- mista. Kestävyysraportoinnin perustana EU-tasolla toimii pitkälti CSRD-direktiivi ja ESRS-stan- dardit. CSRD-direktiivissä säädetään kestävyysraportoinnista ja sen varmentamisesta. ESRS- standardit määrittelevät tarkemmin itse kestävyysraportointiin liittyvää prosessia ja raportin tarkempaa sisältöä. CSRD-direktiivin ja ESRS-standardien lisäksi tutkielmassa tarkastellaan kan- sallisen tason lainsäädäntöä aiheeseen liittyen, keskittyen erityisesti päivitettyihin tilintarkastus- lakiin, kirjanpitolakiin ja osakeyhtiölakiin.
Kestävyysraportoinnin varmentamisen nähdään lisäävän kestävyysraportoinnin luotettavuutta kestävyysraportin käyttäjien näkökulmasta. Tärkeä on kuitenkin huomioida, että varmennuk- sessa on käytössä rajoitettu varmuustaso, joka eroaa lakisääteisessä tilintarkastuksessa käytet- tävästä kohtuullisesta varmuustasosta. Kestävyysraportointiin liittyen on kuitenkin paljon kes- kustelua siitä, olisiko siinäkin mahdollista tulevaisuudessa siirtyä kohtuulliseen varmuustasoon. Tutkielmassa tarkastellaan kestävyysraportoinnin varmentamista siis rajoitetun varmuuden nä- kökulmasta. Rajoitettu varmuustaso ei tuo yhtä varmaa varmuustasoa kuin kohtuullinen varmuustaso, joka johtaa myös siihen, että rajoitetun varmuustason varmennustoimenpiteetkin ovat lähtökohtaisesti kevyemmät kuin kohtuullisella varmuustasolla. Myös varmennuskertomus eroaa rajoitetun ja kohtuullisen varmuuden toimeksiannoissa. Vakiomuotoisessa varmennus- kertomuksessa kerrotaan negatiivisessa muodossa, ettei mitään olennaisesti virheellistä ole havaittu.
Keskeisenä johtopäätöksenä tutkielmassa voidaan pitää sitä, että kestävyysraportointi tulee lisäämään avoimuutta ja parantamaan sidosryhmien tiedonsaantia kestävyysseikkoihin liittyen. Lisäksi yhtenä tutkielman havaintona voidaan todeta, että kestävyysraportointiin liittyvät tar- kemmat suositukset ja standardit ovat osittain vielä julkistamatta. Näiden suosituksien ja standardien, kuten kestävyysraporttien varmennusstandardien valmistuttua, voidaan olettaa kestävyysraportoinnin tason ja luotettavuuden asettuvan todennäköisesti samalle tasolle kuin muunkin tilinpäätösinformaation.