Liikunnallisuus resurssina johtamistyössä

Abstract

Liikunnalla on lukuisia myönteisiä vaikutuksia terveydelle. Työelämän näkökulmasta liikunnalla on merkittäviä vaikutuksia väestön kansansairauksiin, työkykyyn ja kansantalouteen. Suomalaiset työikäiset liikkuvat terveyden kannalta liian vähän. Liikunnan merkitystä johtamistyön näkökulmasta korostaa johtamistyön intensiivisyys ja toimintaympäristön kompleksisuus, jotka haastavat johtajaa. Liikunnallisuus voi olla johtajalle resurssi, joka auttaa toimimaan johtamistyössä. Johtamistyön kontekstissa liikuntaa on tutkittu vasta vähän.

Tämä tutkimus tarkastelee johtajien suhdetta liikuntaan ja tutkii millaisia resursseja liikunnalliset johtajat kokevat saavan liikunnallisuudesta johtamistyölle. Tutkimus tarkastelee, miten nämä resurssit näyttäytyvät johtamistyössä. Liikunnallisuutta tarkastellaan johtajien henkilökohtaisena resurssina Hobfollin resurssiteorian avulla. Resursseille on tyypillistä kumuloitua.

Tutkimuksessa hyödynnetään laadullista tutkimusmenetelmää monipuolisen ymmärryksen luomiseksi aiheesta. Aineisto on kerätty puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla, joissa on haastateltu viittä liikunnallista johtajaa. Aineiston analyysi perustuu sisällönanalyysiin.

Tutkimus esittää, että harmonisen liikuntasuhteen omaavat johtajat saavat liikunnasta fyysisiä, affektiivisia, kognitiivisia ja sosiaalisia resursseja, jotka auttavat heitä toimimaan johtamistyössä. Liikunnallisuuden yhteyttä johtamistyöhön kuvataan tutkimuksen pohjalta rakennetun mallin avulla. Tutkimus esittää, että liikunnallisuus johtajan henkilökohtaisena resurssina vaikuttaa myönteisesti johtamistyöhön parantamalla johtajan työkykyä ja työstä palautumista, lisäämällä kestävyyttä toimia intensiivisessä työssä, parantamalla toimintakykyä toimia kompleksisessa toimintaympäristössä sekä vahvistamalla johtajan taitoja ja positiivista virettä.