Välikielen vaikutus Tuomas Anhavan tankarunokäännöksissä

Abstract

Tutkimuksen aiheena on käännöksessä käytetyn välikielen vaikutus. Ideani tuli lukiessani suomennettua japanilaista kirjallisuutta, jonka suomentaja on kääntänyt toisen kielen kautta. Miten se onnistui? Oliko vaikeuksia? Näin yksinkertaiset ajatukset olivat tutkimukseni alkuna.

Aineiston lähtötekstiksi valitsin monien muiden japanilaisten tekstien joukosta japanilaiset tankarunot, jotka ovat yli tuhat vuotta sitten kirjoitettuja. Välikielen teoksena on käytetty kuutta englanninkielistä käännöskirjaa. Kohdekielen teoksena on Tuomas Anhavan tanka-runokokoelman käännös, joka sisältää suunnilleen 270 tankarunoa.

Koska tankarunot ovat vanhoja, niiden kääntäminen on ristiriitaista, esimerkiksi kielen kehittymisen vuoksi. Myös tutkimukseni kielten erilaisuudet ja kulttuurien etäisyydet vaikeuttavat käännöksiä. Sen sijaan tankaperinteen säilyttämisen kohdalla suomentaja onnistui mainiosti. Tehtävässäni suurin työ oli aineiston keruussa, siis lähtötekstin, väli-kielen tekstin ja kohdetekstin yhdistämisessä.

Teorialähteenä käytin useiden tutkijoiden, mm Rune Ingon, Susan Bassnetin ja Jaana Kantolan käsitteitä, jotka soveltuvat tutkimukseeni. Olen myös esittänyt japanilaisen kirjallisuuden tutkijan Sirpa Aulamon teorian, tarkistanut sen ja vertaillut välikielen kategorioita keskenään.

Päätelmänä totean, että välikieli osittain vinouttaa käännöksiä. Kuitenkin Anhavan tanka-runon käännökset ovat mielestäni hyvin onnistuneita, sillä pienet virheet eivät häirinneet ainakaan minua lähtökielen osaajana. Tämä johtunee siitä, että tankarunon ominaisuus jättää tulkinnan avoimeksi ja merkityksen siirronkin monivivahteiseksi.