Affordanssit organisaation sisäisessä mediankäytössä : Tarkastelussa Yritys A:n henkilöstön kokemukset
Seikkula, Saija (2024-09-01)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024090167641
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024090167641
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia kokemuksia keskisuuren finanssialan organisaation henkilöstöllä on sisäisestä mediankäytöstä ja sen seurauksista. Tarkoituksena on analysoida organisaation sisäistä mediankäyttöä affordanssin käsitteen avulla, jolla viitataan organisaation sisäisten medioiden toimintamahdollisuuksiin ja -rajoitteisiin. Aineisto koostuu kohdeorganisaation eli Yritys A:n henkilöstöltä kerätyistä kysely- ja haastatteluvastauksista, jotka on kerätty vuoden 2024 alussa. Kyselyaineisto kerättiin Google Forms -kyselylomakkeella aikavälillä 9.1.-26.1.2024 ja vastaajia oli 49. Haastatteluihin osallistui yhteensä 12 työntekijää, ja ne suoritettiin aikavälillä 22.1.-8.2.2024.
Tutkimuksessa käytetään tutkimusmenetelmänä laadullista teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä sekä aineiston teemoittelua. Analyysiteemoja on yhteensä kuusi, ja ne on nimetty seuraavasti: yleisten asioiden viestiminen, arkiseen työhön liittyvä viestinnän puute, yhteiset pelisäännöt ja vastuut, tiedon löydettävyys, viestinnän saatavuus ja avoimuus sekä nykyisten viestintäkäytänteiden uudistaminen.
Tutkimuksessa havaittiin, että Yritys A:n suurten ja tärkeiden asioiden käsittely sisäisessä viestinnässä koettiin onnistuneeksi. Viestintää onnistuttiin kohdentamaan eri ryhmille, mikä vähensi tietotulvaa ja tarpeettomien viestien lähettämistä. Kuitenkin monet työntekijät kokivat, että viestintä oli hajautunut liian moneen mediaan, mikä vaikeutti sen seuraamista. Johtoryhmän kerran kuukaudessa järjestämä tiedotustilaisuus nousi erityisen suosituksi, koska se tarjosi säännöllistä, ennakoitavaa ja yhtenäistä viestintää, minkä koettiin lisäävän organisaation avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Sen sijaan arkiviestintä oli usein tehotonta, sillä viestit eivät aina tavoittaneet oikeita henkilöitä tai jäivät kokonaan lähettämättä. Tämä johtui osittain siitä, että sisäisen mediankäytön määrittely oli puutteellista ja hajanaista.
Henkilöstö kaipasi tehokkaampia medioita osastojen sisäiseen viestintään, sillä nykyiset keinot eivät riittävästi tukeneet tiedon organisointia ja arkistointia. Tarve sisäisten viestintämedioiden ja -sääntöjen selkeyttämiselle oli ilmeinen. Organisaatiossa toivottiin viestinnän keskittämistä yhteen kanavaan, jotta viestinnän hallinta helpottuisi, yhtenäinen viestintätyyli vahvistuisi ja viestit olisivat helpommin löydettävissä.
Tutkimus tuo esiin, millaisia mahdollisuuksia ja rajoitteita organisaation nykyiset viestintämediat tarjoavat. Tämä auttaa kohdeorganisaatiota tunnistamaan ja ymmärtämään viestinnän ongelmakohdat sekä vahvuudet. Näin ollen tutkimus ei vain kartoita Yritys A:n nykytilannetta, vaan se myös auttaa suuntaamaan tulevaisuuden viestinnän kehittämistä kohti tehokkaampia ja toimivampia ratkaisuja.
Tutkimuksessa käytetään tutkimusmenetelmänä laadullista teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä sekä aineiston teemoittelua. Analyysiteemoja on yhteensä kuusi, ja ne on nimetty seuraavasti: yleisten asioiden viestiminen, arkiseen työhön liittyvä viestinnän puute, yhteiset pelisäännöt ja vastuut, tiedon löydettävyys, viestinnän saatavuus ja avoimuus sekä nykyisten viestintäkäytänteiden uudistaminen.
Tutkimuksessa havaittiin, että Yritys A:n suurten ja tärkeiden asioiden käsittely sisäisessä viestinnässä koettiin onnistuneeksi. Viestintää onnistuttiin kohdentamaan eri ryhmille, mikä vähensi tietotulvaa ja tarpeettomien viestien lähettämistä. Kuitenkin monet työntekijät kokivat, että viestintä oli hajautunut liian moneen mediaan, mikä vaikeutti sen seuraamista. Johtoryhmän kerran kuukaudessa järjestämä tiedotustilaisuus nousi erityisen suosituksi, koska se tarjosi säännöllistä, ennakoitavaa ja yhtenäistä viestintää, minkä koettiin lisäävän organisaation avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Sen sijaan arkiviestintä oli usein tehotonta, sillä viestit eivät aina tavoittaneet oikeita henkilöitä tai jäivät kokonaan lähettämättä. Tämä johtui osittain siitä, että sisäisen mediankäytön määrittely oli puutteellista ja hajanaista.
Henkilöstö kaipasi tehokkaampia medioita osastojen sisäiseen viestintään, sillä nykyiset keinot eivät riittävästi tukeneet tiedon organisointia ja arkistointia. Tarve sisäisten viestintämedioiden ja -sääntöjen selkeyttämiselle oli ilmeinen. Organisaatiossa toivottiin viestinnän keskittämistä yhteen kanavaan, jotta viestinnän hallinta helpottuisi, yhtenäinen viestintätyyli vahvistuisi ja viestit olisivat helpommin löydettävissä.
Tutkimus tuo esiin, millaisia mahdollisuuksia ja rajoitteita organisaation nykyiset viestintämediat tarjoavat. Tämä auttaa kohdeorganisaatiota tunnistamaan ja ymmärtämään viestinnän ongelmakohdat sekä vahvuudet. Näin ollen tutkimus ei vain kartoita Yritys A:n nykytilannetta, vaan se myös auttaa suuntaamaan tulevaisuuden viestinnän kehittämistä kohti tehokkaampia ja toimivampia ratkaisuja.