Itsensä johtaminen -käsitteen tehtävät organisaatiokäyttäytymisen viitekehyksessä
Koivisto, Katja (2015)
2015
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa on analysoitu itsensä johtaminen -käsitettä (self-leadership) organisaatiokäyttäytymisen viitekehyksessä Morsen kvalitatiivisen käsiteanalyysimallin avulla. Morsen käsiteanalyysimalli on dispositionaalisteoreettinen käsiteanalyysi, jossa käsitteen kypsyyttä analysoidaan tiettyjen, ennalta määriteltyjen periaatteiden mukaan.
Itsensä johtaminen -käsite on tässä tutkielmassa osoittautunut kehittyneeksi eli kypsäksi käsitteeksi. Sen määritelmästä vallitsee yksimielisyys eri tutkijoiden välillä, eivätkä sen erityispiirteet vaihtele eri käyttö-tarkoituksissa. Itsensä johtaminen -käsite on tässä tutkielmassa Charles S. Manzin ym. 1980-luvulla organisaatiokontekstiin soveltama ja määrittelemä käsite, joka on yksilön itseensä vaikuttamisprosessi, jossa saavutetaan suorituksen vaatima itseohjautuvuus ja motivaatio. Itsensä johtamistaito on Manzin ym. mukaan käyttäytymiskeskeisten, luontaisen palkitsemisen ja rakentavien ajattelumallien strategioiden hallintaa. Edelleen Manzin ym. mukaan taitojen omaksuminen ja hallinta ovat mahdollisia kaikille yksilölle oppimisen kautta.
Itsensä johtaminen -käsite läpäisee valitun viitekehyksen eli Rollinsonin (2008) organisaatiokäyttäytymisen ja analyysin mallin mikro- ja makrotason, ja näihin tasoihin liittyvät myös käsitteen ennakkoehdot eli yksilön ja organisaation ominaisuudet ja prosessit. Käsiteanalyysin tulokset viittaavat siihen, että itsensä johtaminen - käsitteellä on eri tehtäviä organisaatiokäyttäytymisen viitekehyksessä. Näitä ovat välittävä/ välitettävä, muovaava/ muovattava, myötävaikuttava/ -vaikutettava ja ennakoiva/ ennakoitava tehtävä. Organisaatiokäyttäytymisen viitekehyksessä itsensä johtaminen -käsitteen seurauksia ovat organisaation toimijan sitoutuminen, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa myönteinen ja tilannekohtainen käyttäytyminen, yksilön sisäinen voimaantuminen ja aktiivinen voimaannuttaminen. Nämä seuraukset on havaittavissa yksilön, ryhmän/tiimin ja organisaation suorituskyvyssä etenkin muutoksessa.
Organisaatiokäyttäytymisen tieteenalassa itsensä johtaminen -käsitteen teoreettinen tausta on vahvasti kiinni psykologisen tieteenalan teorioissa. Sosiologisesta ja etenkin antropologisesta näkökulmasta itsensä johtaminen -käsitettä on tarkasteltu vähemmän.
Itsensä johtaminen -käsite on tässä tutkielmassa osoittautunut kehittyneeksi eli kypsäksi käsitteeksi. Sen määritelmästä vallitsee yksimielisyys eri tutkijoiden välillä, eivätkä sen erityispiirteet vaihtele eri käyttö-tarkoituksissa. Itsensä johtaminen -käsite on tässä tutkielmassa Charles S. Manzin ym. 1980-luvulla organisaatiokontekstiin soveltama ja määrittelemä käsite, joka on yksilön itseensä vaikuttamisprosessi, jossa saavutetaan suorituksen vaatima itseohjautuvuus ja motivaatio. Itsensä johtamistaito on Manzin ym. mukaan käyttäytymiskeskeisten, luontaisen palkitsemisen ja rakentavien ajattelumallien strategioiden hallintaa. Edelleen Manzin ym. mukaan taitojen omaksuminen ja hallinta ovat mahdollisia kaikille yksilölle oppimisen kautta.
Itsensä johtaminen -käsite läpäisee valitun viitekehyksen eli Rollinsonin (2008) organisaatiokäyttäytymisen ja analyysin mallin mikro- ja makrotason, ja näihin tasoihin liittyvät myös käsitteen ennakkoehdot eli yksilön ja organisaation ominaisuudet ja prosessit. Käsiteanalyysin tulokset viittaavat siihen, että itsensä johtaminen - käsitteellä on eri tehtäviä organisaatiokäyttäytymisen viitekehyksessä. Näitä ovat välittävä/ välitettävä, muovaava/ muovattava, myötävaikuttava/ -vaikutettava ja ennakoiva/ ennakoitava tehtävä. Organisaatiokäyttäytymisen viitekehyksessä itsensä johtaminen -käsitteen seurauksia ovat organisaation toimijan sitoutuminen, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa myönteinen ja tilannekohtainen käyttäytyminen, yksilön sisäinen voimaantuminen ja aktiivinen voimaannuttaminen. Nämä seuraukset on havaittavissa yksilön, ryhmän/tiimin ja organisaation suorituskyvyssä etenkin muutoksessa.
Organisaatiokäyttäytymisen tieteenalassa itsensä johtaminen -käsitteen teoreettinen tausta on vahvasti kiinni psykologisen tieteenalan teorioissa. Sosiologisesta ja etenkin antropologisesta näkökulmasta itsensä johtaminen -käsitettä on tarkasteltu vähemmän.