Poliitikon yksityiselämän suojan toteutuminen joukkotiedotuksessa
Repo, Lotta (2024-06-07)
Repo, Lotta
07.06.2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060748039
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060748039
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena on tarkastella poliitikon yksityiselämän suojan toteutumista joukkotiedotuksessa ja toisaalta sitä, millä perustein journalistin sananvapautta voidaan rajoittaa. Lisäksi tutkitaan poliitikon yksityiselämän suojan laajuutta poliittisen uran päätyttyä.
Tutkielma on oikeustieteellinen ja tutkimusmenetelmänä käytetään lainoppia eli oikeusdogmatiikkaa. Tutkielma painottuu systematisoimaan ja analysoimaan ajantasaista lainsäädäntöä perusoikeusnäkökulmasta. Lainopillisen tutkimuksen kohteena onkin voimassa oleva oikeus ja sen tehtävänä on tulkita ja systematisoida oikeussäännöksiä. Tässä tutkielmassa pyritään etsimään vastausta siihen, miten sananvapauden ja yksityiselämän suojan välisissä punnintatilanteissa tulisi toimia voimassa olevien oikeuslähteiden mukaan. Tutkielma sijoittuu viestintäoikeuden ja rikosoikeuden alalle. Viestintä- ja informaatio-oikeuteen sisältyy mediaoikeus, johon myös joukkoviestintä kuuluu.
Tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta, että journalisteilla on joukkotiedotusvälineissä korostunut sananvapaus, joka johtuu journalistien tehtävästä niin sanottuna vallan vahtikoirana. Joukkotiedotusvälineillä on korostunut merkitys avoimen julkisen keskustelun luojana ja ylläpitäjänä. Demokratian kannalta on merkityksellistä, että kansalaisilla on yhtäläinen oikeus päästä kaikkeen olennaiseen tietoon ja mahdollisuus vapaasti muodostaa saadun tiedon pohjalta mielipiteitä.
Tutkielmassa selviää, että poliitikko nauttii suppeinta yksityiselämän suojaa. Tähän vaikuttaa poliitikon yhteiskunnallinen asema merkittävänä vallankäyttäjänä. On kuitenkin huomioitava, että oikeus yksityiselämän suojaan on jokaiselle kuuluva perusoikeus, joten jokaisella yksilöllä on myös siten oikeus vaatia yksityiselämälleen suojaa. Poliittisen uran jälkeen poliitikon nähdään nauttivan laajempaa yksityiselämän suojaa kuin poliittisen uran aikana, sillä tämän yksityiselämästä ei voida enää kertoa pelkästään merkittävään yhteiskunnalliseen asemaan ja tämän julkiseen rooliinsa vedoten.
Tutkielma on oikeustieteellinen ja tutkimusmenetelmänä käytetään lainoppia eli oikeusdogmatiikkaa. Tutkielma painottuu systematisoimaan ja analysoimaan ajantasaista lainsäädäntöä perusoikeusnäkökulmasta. Lainopillisen tutkimuksen kohteena onkin voimassa oleva oikeus ja sen tehtävänä on tulkita ja systematisoida oikeussäännöksiä. Tässä tutkielmassa pyritään etsimään vastausta siihen, miten sananvapauden ja yksityiselämän suojan välisissä punnintatilanteissa tulisi toimia voimassa olevien oikeuslähteiden mukaan. Tutkielma sijoittuu viestintäoikeuden ja rikosoikeuden alalle. Viestintä- ja informaatio-oikeuteen sisältyy mediaoikeus, johon myös joukkoviestintä kuuluu.
Tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta, että journalisteilla on joukkotiedotusvälineissä korostunut sananvapaus, joka johtuu journalistien tehtävästä niin sanottuna vallan vahtikoirana. Joukkotiedotusvälineillä on korostunut merkitys avoimen julkisen keskustelun luojana ja ylläpitäjänä. Demokratian kannalta on merkityksellistä, että kansalaisilla on yhtäläinen oikeus päästä kaikkeen olennaiseen tietoon ja mahdollisuus vapaasti muodostaa saadun tiedon pohjalta mielipiteitä.
Tutkielmassa selviää, että poliitikko nauttii suppeinta yksityiselämän suojaa. Tähän vaikuttaa poliitikon yhteiskunnallinen asema merkittävänä vallankäyttäjänä. On kuitenkin huomioitava, että oikeus yksityiselämän suojaan on jokaiselle kuuluva perusoikeus, joten jokaisella yksilöllä on myös siten oikeus vaatia yksityiselämälleen suojaa. Poliittisen uran jälkeen poliitikon nähdään nauttivan laajempaa yksityiselämän suojaa kuin poliittisen uran aikana, sillä tämän yksityiselämästä ei voida enää kertoa pelkästään merkittävään yhteiskunnalliseen asemaan ja tämän julkiseen rooliinsa vedoten.