Sähkön valmistevero

Abstract

Artikkelissa avataan seuraavia näkökulmia sähkön valmisteveroon. Sähköverovelvollisuus, josta säädetään sähköverolain 5 §:ssä, on ensimmäinen artikkelissa käsiteltävä kysymys. Säännös sisältää viisikohtaisen luettelon verovelvollisista, kuten verkonhaltijasta sekä sähköntuottajasta ja pientuottajasta. Tässä yhteydessä on syytä panna myös merkille, että sähköverolain 9 §:n mukaan verkonhaltijan, sähköntuottajan ja pientuottajan on rekisteröidyttävä verovelvolliseksi. Sähkön valmisteveron määräämisen perusteet on toinen keskeinen kysymys käsillä olevassa esityksessä. Tässä aktualisoituu muun muassa se, että vero suoritetaan siitä sähkön määrästä, jonka verkonhaltija luovuttaa kulutukseen tai jonka verottoman sähkövarastonpitäjä luovuttaa kulutukseen. Kolmanneksi sähkön verottomuudesta säädetään sähköverolain 7 §:ssä. Verotonta on esimerkiksi omakäyttölaitteissa kulutettu sähkö.

Lisäksi hyvin keskeinen kysymyskokonaisuus käsillä olevassa esityksessä on sähköveroporrastus. Sähkön valmistevero on nimittäin porrastettu kahteen veroluokkaan, I ja II, joista ensimmäinen on eräänlainen normaaliverokanta ja jälkimmäinen verotuen luonteinen alennettu verokanta. Veroluokan I veroa kannetaan yleisesti elinkeinotoiminnassa esimerkiksi palvelutoiminnoissa, julkisella sektorilla, metsätaloudessa, rakentamisessa sekä kotitalouksissa käytetystä sähköstä. Tulkintaongelmia tuottaa erityisesti se, miten alennetun sähköverokannan soveltamisala rajataan. Lisähaasteita on tuottanut se, että alennetun sähköverokannan alaa on vuosien mittaan laajennettu.