Johdannaissopimusten tuloverotus henkilöverotuksessa
Lucianetti, Giovanni Victor Eduardo (2024-06-05)
Lucianetti, Giovanni Victor Eduardo
05.06.2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060545484
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060545484
Tiivistelmä
Johdannaisten verokohtelu on tämänhetkisen oikeustilan valossa paikoittain epäselvää ja
epäjohdonmukaista. Epäselvää ja epäjohdonmukaista oikeustilaa selittänee se, että
johdannaiset ovat taloudelliselta sisällöltään yleensä monimutkaisia, mikä puolestaan lisää
johdannaisten verotuksen tulkinnanvaraisuutta. Verotuksellisia ongelmia on havaittavissa
esimerkiksi johdannaisista saatavan tulon jaksotuksessa ja tulon luonteen määrittelemisessä.
Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten ja millaisin perustein johdannaisista
saatavaa tuloa verotetaan henkilöverotuksessa tämänhetkisen oikeustilan mukaan. Koska
tutkielman näkökulma painottuu henkilöverotuksen puolelle, tutkielman lainsäädännöllinen
pohja nojautuu tuloverolain säännöksiin. Tutkielman kohteena ovat optiot, termiinit, warrantit,
CFD:t sekä työsuhdeoptiot. Tutkielmassa tutkitaan myös johdannaisista aiheutuvien tappioiden
vähennyskelpoisuutta. Rajauksen ulkopuolelle jäävät eräät johdannaissopimukset, kuten
koronvaihtosopimukset ja sertifikaatit. Todettakoon myös, että työsuhdeoptioiden kohdalla on
tehty rajauksia.
Tutkielman metodi on lainoppi. Lainoppia soveltamalla, tutkielman tarkoitus on esittää ja
jäsentää tutkimuksen kohteena olevien johdannaisten ja työsuhdeoptioiden voimassa olevaa
oikeutta. Tutkimusaineistona ovat lait, korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut, hallituksen
esitykset, verohallinnon ohjeet sekä keskusverolautakunnan ratkaisut. Oikeuskirjallisuudella on
myös oma merkittävä roolinsa tämän tutkimuksen lähdeaineistona. Todettakoon kuitenkin, että
johdannaisista sekä työsuhdeoptioista on loppujen lopuksi hyvin vähän laintasoisia säännöksiä,
minkä vuoksi tutkielman aineisto keskittyykin pitkälti oikeuskirjallisuuteen, Verohallinnon
ohjeisiin ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuihin.
Tutkielman johtopäätöksinä voidaan lyhyehkösti todeta, että johdannaisten verotus riippuu
pitkälti siitä, ovatko ne rahoitusvälineistä annetun lain tarkoittamalla säännellyllä markkinoilla
kaupankäynnin kohteena. Johdannaisten verotuksessa ratkaisevana tekijänä on niiden
oikeudellinen muoto. Työsuhdeoptioiden verotuksen kohdalla voidaan todeta, että
työsuhdeoptioiden oikeudellisella muodolla on myös iso rooli. Tämä selittynee sillä, että
työsuhdeoptioista on nimenomainen säännös TVL 66.3 §:ssä.
Johdannaisten verotusta koskevaa oikeustila olisi hyvä selventää ja tehdä johdonmukaiseksi.
Johdannaisten verotuksessa olisi hyvä ottaa niiden taloudellinen sisältö enemmän huomioon,
mitä on jo joissain määrin toteutettukin oikeuskäytännössä. Todettakoon, että
työsuhdeoptioiden verotuskaan ei ole kaikilta osin vielä johdonmukainen ja mahdollisia lain
muutostarpeita on hyvä ottaa harkintaan myös työsuhdeoptioiden kohdalla.
epäjohdonmukaista. Epäselvää ja epäjohdonmukaista oikeustilaa selittänee se, että
johdannaiset ovat taloudelliselta sisällöltään yleensä monimutkaisia, mikä puolestaan lisää
johdannaisten verotuksen tulkinnanvaraisuutta. Verotuksellisia ongelmia on havaittavissa
esimerkiksi johdannaisista saatavan tulon jaksotuksessa ja tulon luonteen määrittelemisessä.
Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten ja millaisin perustein johdannaisista
saatavaa tuloa verotetaan henkilöverotuksessa tämänhetkisen oikeustilan mukaan. Koska
tutkielman näkökulma painottuu henkilöverotuksen puolelle, tutkielman lainsäädännöllinen
pohja nojautuu tuloverolain säännöksiin. Tutkielman kohteena ovat optiot, termiinit, warrantit,
CFD:t sekä työsuhdeoptiot. Tutkielmassa tutkitaan myös johdannaisista aiheutuvien tappioiden
vähennyskelpoisuutta. Rajauksen ulkopuolelle jäävät eräät johdannaissopimukset, kuten
koronvaihtosopimukset ja sertifikaatit. Todettakoon myös, että työsuhdeoptioiden kohdalla on
tehty rajauksia.
Tutkielman metodi on lainoppi. Lainoppia soveltamalla, tutkielman tarkoitus on esittää ja
jäsentää tutkimuksen kohteena olevien johdannaisten ja työsuhdeoptioiden voimassa olevaa
oikeutta. Tutkimusaineistona ovat lait, korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut, hallituksen
esitykset, verohallinnon ohjeet sekä keskusverolautakunnan ratkaisut. Oikeuskirjallisuudella on
myös oma merkittävä roolinsa tämän tutkimuksen lähdeaineistona. Todettakoon kuitenkin, että
johdannaisista sekä työsuhdeoptioista on loppujen lopuksi hyvin vähän laintasoisia säännöksiä,
minkä vuoksi tutkielman aineisto keskittyykin pitkälti oikeuskirjallisuuteen, Verohallinnon
ohjeisiin ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuihin.
Tutkielman johtopäätöksinä voidaan lyhyehkösti todeta, että johdannaisten verotus riippuu
pitkälti siitä, ovatko ne rahoitusvälineistä annetun lain tarkoittamalla säännellyllä markkinoilla
kaupankäynnin kohteena. Johdannaisten verotuksessa ratkaisevana tekijänä on niiden
oikeudellinen muoto. Työsuhdeoptioiden verotuksen kohdalla voidaan todeta, että
työsuhdeoptioiden oikeudellisella muodolla on myös iso rooli. Tämä selittynee sillä, että
työsuhdeoptioista on nimenomainen säännös TVL 66.3 §:ssä.
Johdannaisten verotusta koskevaa oikeustila olisi hyvä selventää ja tehdä johdonmukaiseksi.
Johdannaisten verotuksessa olisi hyvä ottaa niiden taloudellinen sisältö enemmän huomioon,
mitä on jo joissain määrin toteutettukin oikeuskäytännössä. Todettakoon, että
työsuhdeoptioiden verotuskaan ei ole kaikilta osin vielä johdonmukainen ja mahdollisia lain
muutostarpeita on hyvä ottaa harkintaan myös työsuhdeoptioiden kohdalla.