Makrovakauspolitiikan tehokkuus kotitalouksien velkaantumisen hallinnassa: Tarkastelussa Suomi

Abstract

Makrovakauspolitiikan tärkeyteen herättiin maailmanlaajuisen finanssikriisin jälkeen, kun yhden valtion makrovakausongelma levisi globaalisti muihin talouksiin. Tämän jälkeen makrovakauspolitiikkaa on harjoitettu EU:ssa aktiivisesti. Suomessa Makrovakauspolitiikasta vastaa Finanssivalvonta yhdessä Suomen Pankin ja Valtiovarainministeriön kanssa. Koska makrovakauspolitiikka on suhteellisen tuore poliittinen keino, sen tehokkuus makrovakauden ylläpidossa on herättänyt monen tutkijan mielenkiinnon. Kotitalouksien liiallinen velkaantuminen on yksi isoin makrovakaudellinen uhka, sillä kotitalouksien mahdollisuus kuluttaa vaikuttaa suuresti myös muuhun talouteen. Tämän vuoksi makrovakauspolitiikassa tarkastellaan paljon kotitalouksien velkaantumiseen liittyviä tunnuskuluja, kuten velkakannan kasvua ja ylivelkaantumista. Kotitalouksien suurimmat lainat tulevat asuntolainoista, jonka vuoksi myös asuntohintaindeksi, ja asuntojen hintojen muutokset ovat merkittävässä osassa velkakehityksen seurannassa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan makrovakauspolitiikan tehokkuutta kotitalouksien velkaantumisen hallinnassa Suomessa. Tutkielmassa esitetyt empiiriset mallit on tehty GMM-menetelmää hyödyntäen. Makrovakausvälineisiin tehtyjä kiristäviä ja löysentyviä toimia tarkastellaan sekä yhdessä että erikseen. Saatujen tulosten mukaan makrovakausvälineet toimivat odotetulla tavalla. Huomionarviosta on, että poliittisten toimien vaikutukset kotitalouksien lainakantaan näkyvät tilastollisesti merkitsevinä vasta noin kahden vuoden päästä. Tämän vuoksi on perusteltua, että makrovakauspolitiikkaa harjoitetaan ennaltaehkäisevästi, ja koko ajan seuraten. Kiristävät toimet vaikuttavat lainakannan kasvuun laskevasti yhdeksän kvartaalin päästä kiristystoimesta. Löysentävien toimien puolesta saadaan lainakantaa kasvattava tulos, joka saa tilastollisesti merkitsevän vaikutuksen kahdeksan kvartaalin päästä toimen voimaanastumisesta. Lisäksi lainakannassa on havaittavissa historiariippuvuutta, eli jos lainakanta on kasvanut aiemmassa kvartaalissa lainakanta todennäköisesti kasvaa myös nykyisessä kvartaalissa. Tätä voidaan selittää asuntokaupoilla. Asuminen on välttämättömyyshyödyke, jonka vuoksi asuntokauppoja käydään jatkuvasti talouden suhdanteesta riippumatta. Makrovakausvälineet ovat tämän perusteella perusteltu lisä kansantalouden turvaamiseksi.