Määräysvaltakriteeri sidosyksikköhankinnoissa
Kärkkäinen, Matti Aapo Tapio (2024-05-20)
Kärkkäinen, Matti Aapo Tapio
20.05.2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052033795
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052033795
Tiivistelmä
Julkiset hankinnat muodostavat merkittävän kokonaisuuden julkisesta taloudesta. Hankintayksiköt kuten esimerkiksi kunnat tekevät hankintoja julkisten tehtävien hoitamiseksi. Laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista (hankintalaki, 1397/2016) on pannut käytäntöön Euroopan unionin asettamat hankintadirektiivit. Lähtökohtana hankintasääntelyssä on hankintojen kilpailuttaminen, mutta hankintalain 15 §:n mukaan hankinta voidaan tehdä ilman kilpailutusta, mikäli kyseessä on sidosyksikköhankinta.
Sidosyksikköhankinnoilla tarkoitetaan hankintayksikön tekemää hankintaa, jonka se tekee siitä erilliseltä ja itsenäiseltä yksiköltä. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella hankintalain 15 § määrittelemää edellytystä määräysvallasta sidosyksikköhankinnoissa. Hankintalain mukaan hankintayksikön tulee kohdistaa sidosyksikköön samanlaista määräysvaltaa kuin se käyttäisi omiin toimipaikkoihinsa. Sidosyksikkösääntelyssä sidosyksikköhankinnoille säädetään myös muita edellytyksiä, mutta näihin edellytyksiin ei pääosin syvennytä, vaan tutkielma keskittyy nimenomaisesti määräysvaltakriteerin arviointiin ja käsittelyyn.
Tutkielman tavoitteena on pureutua hankintalain, hankintadirektiivin ja asiaa koskevan oikeuskäytännön pohjalta määräysvaltakriteeriin. Tutkielman tarkoituksena on selvittää millä tavoin määräysvaltakriteeri ilmenee lainopillisessa mielessä hankintasääntelyssä ja itse oikeuskäytännössä. Tätä tulkintaa tehdään oikeusdogmaattisesti, eli lainopillisesti. Lainopin tavoitteena on tulkita ja systematisoida voimassa olevaa oikeutta. Tutkielman tutkimusmateriaali pohjautuu pitkälti Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisuihin. Lisäksi hyödynnetään markkinaoikeuden oikeustapauksia oikeuskirjallisuuden ja itse asiaa koskevia säännöksiä.
Sidosyksikköhankinnoilla tarkoitetaan hankintayksikön tekemää hankintaa, jonka se tekee siitä erilliseltä ja itsenäiseltä yksiköltä. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella hankintalain 15 § määrittelemää edellytystä määräysvallasta sidosyksikköhankinnoissa. Hankintalain mukaan hankintayksikön tulee kohdistaa sidosyksikköön samanlaista määräysvaltaa kuin se käyttäisi omiin toimipaikkoihinsa. Sidosyksikkösääntelyssä sidosyksikköhankinnoille säädetään myös muita edellytyksiä, mutta näihin edellytyksiin ei pääosin syvennytä, vaan tutkielma keskittyy nimenomaisesti määräysvaltakriteerin arviointiin ja käsittelyyn.
Tutkielman tavoitteena on pureutua hankintalain, hankintadirektiivin ja asiaa koskevan oikeuskäytännön pohjalta määräysvaltakriteeriin. Tutkielman tarkoituksena on selvittää millä tavoin määräysvaltakriteeri ilmenee lainopillisessa mielessä hankintasääntelyssä ja itse oikeuskäytännössä. Tätä tulkintaa tehdään oikeusdogmaattisesti, eli lainopillisesti. Lainopin tavoitteena on tulkita ja systematisoida voimassa olevaa oikeutta. Tutkielman tutkimusmateriaali pohjautuu pitkälti Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisuihin. Lisäksi hyödynnetään markkinaoikeuden oikeustapauksia oikeuskirjallisuuden ja itse asiaa koskevia säännöksiä.