Y- ja Z-sukupolvien hoitohenkilökunnan työhyvinvointi ja työhyvinvoinnin johtaminen psykiatrisessa hoitotyössä

Abstract

Työhyvinvointi on monipuolinen käsite, joka rakentuu työstä, terveydestä, turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Siihen vaikuttavat myös työyhteisö, johtaminen ja työntekijän oma persoona. Nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa työhyvinvoinnin vaatimukset kuitenkin muuttuvat. Y- ja Z-sukupolvien, eli 1980-vuoden jälkeen syntyneiden työntekijöiden arvot ja asenteet työtä kohtaan ovatkin erilaisia kuin edeltäjiensä. He haastavat vanhat toimintatavat ja vaativat työltään mielekkyyttä, henkilökohtaisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia. Samalla työn halutaan mukautuvan muun elämän vaatimuksiin. Tulevaisuuden työelämä ja muuttuva toimintaympäristö tarvitsevatkin uudenlaista ajattelua työhyvinvoinnin suhteen sekä työnantajilta että työntekijöiltä.

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia ovat Y- ja Z-sukupolvien työhyvinvointitarpeet psykiatrisessa hoitotyössä työntekijöiden ja esihenkilöiden näkökulmasta, ja mitkä seikat heidän työhyvinvointiinsa vaikuttavat. Lisäksi tarkastellaan, osaavatko esihenkilöt tunnistaa Y- ja Z-sukupolvien työhyvinvointitarpeita, ja millainen johtaminen heidän työhyvinvointiaan tukee. Viime aikoina sosiaali- ja terveysalan henkilöstön kuormittuneisuus ja epävarmuus ovat lisääntyneet. Erityisesti alle 30-vuotiaiden työntekijöiden työkyky on heikentynyt, ja he kokevat aiempaa enemmän työstressiä. Psykiatrinen hoitotyö on vaativaa. Se on ihmissuhdetyötä, jossa hoitajan oma persoona on tärkeässä roolissa. Työ kuormittaa henkisesti ja asettaa omanlaisiaan vaatimuksia työhyvinvoinnille. Tutkielman tavoitteena on parantaa työhyvinvoinnin johtamista psykiatrisessa hoitotyössä.

Tutkimuksen viitekehys muodostuu työhyvinvoinnin ja työkuormituksen määrittelemisestä aiempien tutkimustulosten perusteella. Viitekehyksessä huomioidaan myös työhyvinvointi terveydenhuollossa. Lisäksi teoriaosuudessa käsitellään työhyvinvoinnin ja terveydenhuollon johtamista, ja tuodaan esiin terveydenhuollossa vaikuttavia johtamisteorioita. Lopuksi määritellään Y- ja Z-sukupolvet, ja tuodaan esiin heidän vaatimuksensa työelämältä ja johtamiselta. Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin Y- ja Z-sukupolvien hoito-työntekijöiltä Webropol-kyselyllä, ja esihenkilöt haastateltiin. Kyselyyn vastasi 37 työntekijää, ja kuusi esihenkilöä. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.

Esihenkilöiden mukaan Y- ja Z-sukupolvien työhyvinvointitarpeissa on eroja aikaisempiin sukupolviin verrattuna. Erityisesti arvot ja asenteet työtä kohtaan ovat muuttuneet, ja työn merkitys on vähentynyt muun elämän noustessa tärkeämmäksi. Psykiatrisen hoitotyön työhyvin-vointia tukee erityisesti toimiva työyhteisö. Työhyvinvoinnin haasteina ovat työn psyykkiset vaatimukset ja erityisesti potilastyön luonteeseen liittyvä kuormitus. Potilastyötä eikä työn merkityksellisyyttä koettu työhyvinvointia lisäävänä tekijänä. Esihenkilöt tunnistavat hyvin Y- ja Z-sukupolven työhyvinvointitarpeita ja työhyvinvointiin vaikuttavia seikkoja. Transformatiivinen ja valmentava johtaminen toimivat parhaiten Y- ja Z- sukupolvien työhyvinvoinnin johtamisessa.