Ammattiurheilijan perus- ja ihmisoikeudellinen asema : Dopingrikkomuksesta johtuvan toimintakiellon suhde elinkeinovapauteen
Virtanen, Katariina (2024-05-10)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024051029262
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024051029262
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan perustuslaissa (731/1999) turvatun, perusoikeudeksi luokitellun elin- keinovapauden suhdetta ammattiurheilijan dopingin käytöstä johtuvaan toimintakieltoon. Toimintakielto on seuraamustoimi, joka perustuu urheiluyhdistyksen sääntöihin. Yhdistyksiin sovelletaan yhdistyslakia (503/1989). Urheilija on sitoutettu näihin sääntöihin jäsenyyden, sopimuksen tai sääntöketjutuksen avulla. Määräaikainen tai elinikäinen toimintakielto estää urheilijan toimimisen urheilun parissa lähes täysin ja puuttuu siten merkittävästi jokaiselle kuuluvan elinkeinovapauden ja työnteko-oikeuden toteuttamiseen. Suomessa ei ole säädetty erikseen huippu-urheilulakia, kuten osassa Euroopan valtioita, vaan sääntelykehikkona toimii liikuntalaki (390/2015), joka on yleislaki. Suomessa dopingin käyttöä ei ole myöskään kriminalisoitu, joten elinkeinovapauden rajoittaminen ei perustu lakiin, kuten esimerkiksi lääkärien tapauksessa, vaan alan autonomiaan ja itsesääntelyyn, joka on urheilutoiminnan lähtökohta. Urheilun normien on luonnehdittu olevan alan omaa tapaoikeutta, lex sportivaa, eikä oikeudellisia normeja.
Aihetta tutkitaan pääasiallisesti oikeusdogmatiikan menetelmällä, koska tutkielman tavoitteena on tarkastella tämänhetkistä oikeustilaa ja tulkita sitä. Vallitsevan oikeustilan tarkastelun lisäksi tutkielmassa pyritään myös antamaan de lege ferenda -tyyppisiä suosituksia etenkin dopinginkäytön kriminalisoinnin suhteen. De lege ferenda -suosituksiin tukea ja vertailupintaa haetaan pohjoismaisista verrokkimaista sekä keski-Euroopasta. Tutkimusmateriaalina käytetään lainsäädäntöä sekä lakien esitöitä. Lisäksi hyödynnetään urheiluoikeuden kannalta relevanttia oikeuskäytäntöä ja urheilun omien oikeusturvainstanssien päätöksiä sekä muita sallittuja oikeuslähteitä.
Perusoikeuksien vahva yhteiskunnallinen asema asettaa niiden rajoittamiselle korkeita vaatimuksia. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on sisällyttänyt perusoikeusuudistusta koskevaan mietintöön (PeVM 25/1994 vp) perusoikeuksien yleisten rajoitusperusteiden luettelon, joka on keskeisessä osassa, kun arvioidaan rajoitusten sallittavuutta. Seitsemän kohtaisen luettelon kaikkien vaatimusten on täytyttävä, jotta rajoitusperuste on hyväksyttävä.
Tutkielmassa havaittiin, että toimintakieloille oikeudellista tukea antaa niin kansallinen kuin kan- sainvälinen oikeuskäytäntö, niin urheilun sisäisissä menettelyissä kuin yleisissä oikeusturvainstansseissa. Ilman toimintakieltoja ei olisi mahdollista suojella reilua peliä, jota ilman urheilu menettäisi merkityksensä niin harrastuksena kuin ammattina. Antidopingsäännöstö ja siitä seuraavat toimintakiellot ovat tärkeitä, vaikka pitkillä toimintakielloilla on merkittävä vaikutus yksilön oikeuksiin sekä suuri todennäköisyys päättää urheilijan ura. Urheilun toimintakiellot eivät myöskään ole poikkeuksellisia muihin aloihin verrattuna.
Aihetta tutkitaan pääasiallisesti oikeusdogmatiikan menetelmällä, koska tutkielman tavoitteena on tarkastella tämänhetkistä oikeustilaa ja tulkita sitä. Vallitsevan oikeustilan tarkastelun lisäksi tutkielmassa pyritään myös antamaan de lege ferenda -tyyppisiä suosituksia etenkin dopinginkäytön kriminalisoinnin suhteen. De lege ferenda -suosituksiin tukea ja vertailupintaa haetaan pohjoismaisista verrokkimaista sekä keski-Euroopasta. Tutkimusmateriaalina käytetään lainsäädäntöä sekä lakien esitöitä. Lisäksi hyödynnetään urheiluoikeuden kannalta relevanttia oikeuskäytäntöä ja urheilun omien oikeusturvainstanssien päätöksiä sekä muita sallittuja oikeuslähteitä.
Perusoikeuksien vahva yhteiskunnallinen asema asettaa niiden rajoittamiselle korkeita vaatimuksia. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on sisällyttänyt perusoikeusuudistusta koskevaan mietintöön (PeVM 25/1994 vp) perusoikeuksien yleisten rajoitusperusteiden luettelon, joka on keskeisessä osassa, kun arvioidaan rajoitusten sallittavuutta. Seitsemän kohtaisen luettelon kaikkien vaatimusten on täytyttävä, jotta rajoitusperuste on hyväksyttävä.
Tutkielmassa havaittiin, että toimintakieloille oikeudellista tukea antaa niin kansallinen kuin kan- sainvälinen oikeuskäytäntö, niin urheilun sisäisissä menettelyissä kuin yleisissä oikeusturvainstansseissa. Ilman toimintakieltoja ei olisi mahdollista suojella reilua peliä, jota ilman urheilu menettäisi merkityksensä niin harrastuksena kuin ammattina. Antidopingsäännöstö ja siitä seuraavat toimintakiellot ovat tärkeitä, vaikka pitkillä toimintakielloilla on merkittävä vaikutus yksilön oikeuksiin sekä suuri todennäköisyys päättää urheilijan ura. Urheilun toimintakiellot eivät myöskään ole poikkeuksellisia muihin aloihin verrattuna.