Syyttömyysolettaman vaarantuminen tuomarin esteellisyyden perusteena : Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin näkökulmasta

Abstract

Oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä voidaan pitää länsimaisen oikeusvaltiokäsityksen ilmentymänä. Oikeusvaltioperiaatteen mukaan kaikki julkinen vallankäyttö toimii lainsäädännön rajoissa, riippumattoman tuomioistuimien valvonnan alla. Tuomioistuimen riippumattomuuden ohella myös tuomioistuimen puolueettomuudella on keskeinen rooli Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaisen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumiseksi. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimus takaa jokaiselle pääsyn oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa, riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa. Tämän lisäksi EIS:n 6 artiklan mukainen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimus määrittelee syytetyn vähimmäisoikeudet sekä vaatimuksen syyttömyysolettaman toteutumisesta. Syyttömyysolettamalla tarkoitetaan sitä, että jokaista on pidettävä syyttömänä siihen saakka, kunnes syyllisyys on laillisesti näytetty toteen. Kuinka syyttömyysolettaman kuitenkaan katsotaan toteutuvan tilanteessa, jossa tuomari on esimerkiksi osallistunut syytetyn esitutkintaan päätettyään käytetyistä pakkokeinoista tai on työskennellyt aiemmin syyttäjänä?

Tämän tutkielman aihe on tuomarin esteellisyyden muodostuminen erityisesti syyttömyysolettaman vaarantumisen näkökulmasta. Tuomarin esteellisyysperusteet on kirjattu oikeudenkäymiskaaren (1734/4) 13 lukuun, joka kattaa tuomarin erityiset esteellisyysperusteet, sekä harkinnanvaraisen yleisen esteellisyysperusteen. Harkinnanvaraisella yleisellä esteellisyysperusteella tarkoitetaan tilannetta, jossa esteellisyysepäily on perusteltu, mutta se ei kuulu tuomarin erityisiin esteellisyysperusteisiin. Tässä tutkielmassa on tarkoitus vastata kolmeen tutkimuskysymykseen, joita ovat; 1) Mitä syyttömyysolettamalla tarkoitetaan? 2) Millaisissa tilanteissa syyttömyysolettaman voidaan perustellusti epäillä vaarantuneen? 3) Milloin syyttömyysolettaman toteutumisen voidaan arvioida vaarantuneen niin, että se voisi johtaa tuomarin esteellisyyteen?

Tämä tutkielma on julkisoikeudellinen ja sijoittuu prosessioikeuteen, erityisesti rikosprosessioikeuteen. Käyttämäni tutkimusmenetelmä on lainoppi, eli oikeusdogmatiikka. Tutkimuksessa pyrin tuomaan esille kansallisen lainsäädännön pohjautumista kansainvälisiin sopimuksiin, merkittävämpänä Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Esittelen tutkielmani kannalta merkittävää oikeuskäytäntöä Suomen lisäksi muistakin EU-maista, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön ollessa velvoittavaa jäsenmaita kohtaan. Tämän lisäksi pyrin tuomaan esille tämänhetkistä oikeusvaltiokehityksen tilaa Euroopassa. Tässä tutkielmassa pyrin kansallisen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön kautta tuomaan esille niitä seikkoja, joita tuomioistuinratkaisuissa tuomarin esteellisyydestä syyttömyysolettaman vaarantumisen näkökulmasta painotetaan. Syyttömyysolettaman vaarantumisen aiheuttamasta tuomarin esteellisyydestä ei näytä olevan tehty ajankohtaista tutkimusta, joten tällä tutkimuksella pyrin täyttämään tätä tutkimusaukkoa.