Liikunta fyysisen työhyvinvoinnin välineenä terveydenhoitoalalla: Julkisen organisaation työntekijöiden ja lähiesimiesten näkemyksiä
Kiviniemi, Emmi (2017)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Terveysalalla työn fyysisyys kuluttaa työntekijöiden voimavaroja ja vaikuttaa työssä jaksamiseen. Työn fyysisyys ergonomisesti oikein toteutettuna ylläpitää fyysistä kuntoa, mutta kunnosta tulisi huolehtia liikkumalla ja harjoittamalla lihaskuntoa myös työajan ulkopuolella. Hyvä fyysinen kunto edesauttaa työssä jaksamista ja ennaltaehkäisee työstä aiheutuvia tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Henkilöstö on terveydenhoitoalojen keskeisin voimavara. Työtä tehdään inhimillisellä otteella, johon koneet eivät pysty. Panostamalla henkilöstöön sekä työhyvinvointiin vastataan tulevaisuuden tuomiin haasteisiin kuten henkilöstön ikääntymiseen ja työvoimapulaan.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, minkälainen on liikunnan rooli fyysisen työhyvinvoinnin ylläpitäjänä terveydenhoitoalalla. Tarkoituksena oli myös selvittää, kuinka tutkittavat henkilöt kokevat organisaation panostuksen motivoida työntekijöitään pitämään fyysisestä kunnostaan huolta liikunnan avulla. Tutkimuksen aineisto kerättiin strukturoidulla teemahaastattelulla. Aineisto analysoitiin käyttäen apuna sisällönanalyysin menetelmää. Haastatteluun valittiin keskikokoisen kaupungin fysioterapian, röntgenin sekä toimintaterapian yksiköiden työntekijät ja lähiesimiehet. Yhteensä haastatteluun osallistui 13 työntekijää ja lähiesimiestä.
Tutkittavissa yksiköissä tiedostettiin fyysisen kunnon positiiviset vaikutukset työkyvyn ylläpitäjänä, joten suuri osa vastanneista huolehti oma-aloitteisesti ja aktiivisesti fyysisestä kunnostaan liikkumalla säännöllisesti. Liikunnan tärkeys osana kokonaisvaltaista hyvinvointia koettiin avaintekijänä ja sen tärkeys haluttiin tiedostettavan myös organisaation johdossa. Fysioterapeuttien, toimintaterapeuttien ja röntgenhoitajien työ on suurelta osin fyysistä päivittäin, koska osaa asiakkaista pitää nostaa, kantaa, siirtää tai muuten avustaa liikkumaan. Myös asentojen ja liikkeiden näyttämisessä asiakkaalle tulee työntekijän itse kyetä tekemään liikkeet oikein.
Tutkittavissa yksiköissä kaivattiin motivointia ja kannustusta, niin innostamisen kuin porkkanoidenkin kautta. Niistä ajateltiin olevan eniten hyötyä henkilöille, jotka eivät vielä liiku tarpeeksi. Samojen menetelmien arveltiin kuitenkin kannustavan ja motivoivan myös niitä henkilöitä, jotka liikkuvat tarpeeksi aktiivisesti. Kaikki liikuntaan kannustavan toiminnan ei tarvitse olla palkitsevia ja taloudellisesti tukevia. Työnantajan tulisi tukea ja kannustaa myös positiivisten palautteiden kautta, jolloin se viestisi työntekijöille työnantajan aidosta välittämisestä ja olemisesta aidosti kiinnostunut työntekijöiden hyvinvoinnista.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, minkälainen on liikunnan rooli fyysisen työhyvinvoinnin ylläpitäjänä terveydenhoitoalalla. Tarkoituksena oli myös selvittää, kuinka tutkittavat henkilöt kokevat organisaation panostuksen motivoida työntekijöitään pitämään fyysisestä kunnostaan huolta liikunnan avulla. Tutkimuksen aineisto kerättiin strukturoidulla teemahaastattelulla. Aineisto analysoitiin käyttäen apuna sisällönanalyysin menetelmää. Haastatteluun valittiin keskikokoisen kaupungin fysioterapian, röntgenin sekä toimintaterapian yksiköiden työntekijät ja lähiesimiehet. Yhteensä haastatteluun osallistui 13 työntekijää ja lähiesimiestä.
Tutkittavissa yksiköissä tiedostettiin fyysisen kunnon positiiviset vaikutukset työkyvyn ylläpitäjänä, joten suuri osa vastanneista huolehti oma-aloitteisesti ja aktiivisesti fyysisestä kunnostaan liikkumalla säännöllisesti. Liikunnan tärkeys osana kokonaisvaltaista hyvinvointia koettiin avaintekijänä ja sen tärkeys haluttiin tiedostettavan myös organisaation johdossa. Fysioterapeuttien, toimintaterapeuttien ja röntgenhoitajien työ on suurelta osin fyysistä päivittäin, koska osaa asiakkaista pitää nostaa, kantaa, siirtää tai muuten avustaa liikkumaan. Myös asentojen ja liikkeiden näyttämisessä asiakkaalle tulee työntekijän itse kyetä tekemään liikkeet oikein.
Tutkittavissa yksiköissä kaivattiin motivointia ja kannustusta, niin innostamisen kuin porkkanoidenkin kautta. Niistä ajateltiin olevan eniten hyötyä henkilöille, jotka eivät vielä liiku tarpeeksi. Samojen menetelmien arveltiin kuitenkin kannustavan ja motivoivan myös niitä henkilöitä, jotka liikkuvat tarpeeksi aktiivisesti. Kaikki liikuntaan kannustavan toiminnan ei tarvitse olla palkitsevia ja taloudellisesti tukevia. Työnantajan tulisi tukea ja kannustaa myös positiivisten palautteiden kautta, jolloin se viestisi työntekijöille työnantajan aidosta välittämisestä ja olemisesta aidosti kiinnostunut työntekijöiden hyvinvoinnista.