Taloudelliset kannustimet osana väestöpolitiikkaa – tarkastelussa Suomen ja Viron perhe-etuudet

Abstract

Suomen väestöpolitiikka on suuren haasteen edessä, sillä ikääntyneiden osuus väestöstä kasvaa ja väestörakenteen muutos koettelee yhteiskuntamme taloudellista kestävyyttä. Suomen väestö kuuluu tällä hetkellä maailman ikääntyneimpiin, ja viimeaikainen syntyvyyden lasku vauhdittaa entisestään ikääntymiskehitystä ja työikäisen väestön vähenemistä. Nykyisellä kehityksellä Suomen taloudellinen huoltosuhde, eli työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien suhde työllisiin, tulee huonontumaan tasolle, joka vaarantaa sekä nykyisen hyvinvointiyhteiskunnan rakenteen että eläkejärjestelmän ylläpidon. Ilman aktiivisia poliittisia toimenpiteitä Suomen taloutta rasittaa yhä paheneva kestävyysvaje, joka johtaa julkisten menojen leikkauksiin ja verojen korotuksiin.

Väestöpolitiikka on politiikan osa-alue, jonka tarkoituksena on seurata väestön määrää ja koostumuksen kehitystä sekä pyrkiä vaikuttamaan väestön kokoon ja rakenteeseen. Suomen väestöpolitiikassa on ollut havaittavissa kokonaisvaltaisen tavoitteen ja näkemyksen puutetta, mikä on johtanut paitsi väestömäärän ja -rakenteen odottamattomiin kehityksiin, myös kärjistyneeseen ja epäterveeseen keskusteluun tietyillä väestöpolitiikan alueilla. Nykyinen tilanne edellyttäisi väestörakenteen muutosta ennakoivia poliittisia päätöksiä liittyen järjestelmien rahoitukseen, työllisyyteen, syntyvyyteen sekä eri sukupolvien väliseen oikeudenmukaisuuteen.

Tämä tutkielma käsittelee yhtä Suomen väestöpolitiikan haastetta, alenevaa syntyvyyttä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, ovatko taloudelliset kannustimet tehokkaita alenevan syntyvyyden pysäyttämisessä, ja olisiko Suomen perhe-etuusjärjestelmää uudistettava nykyisen väestönkehityksen muuttamiseksi. Tutkielma on tilastoihin perustuva vertaileva tutkimus, jossa arvioidaan ja verrataan Suomen ja Viron perhe-etuusjärjestelmien kannustinvaikutuksia ja syntyvyyskehityksiä. Suomi ja Viro ovat väestörakenteen muutoksen suhteen samankaltaisessa tilanteessa, mutta Viro on aktiivisella väestöpolitiikalla ja taloudellisten kannustimien lisäämisellä pyrkinyt vaikuttamaan maan väestön kokoon ja rakenteeseen.

Tilastotiedon perusteella on tehtävissä johtopäätös, että taloudellisilla kannustimilla voidaan vaikuttaa syntyvyyskehitykseen nostavasti, mutta vaikutuksen suuruus ja kesto ovat vaikeasti ennakoitavissa. Syntyvyyskehitys on monen vaikutteen alaisena ja herkkä reagoimaan olosuhteiden muutoksille, joten ilman vakioituja olosuhteita taloudellisten kannustimien todellista tehokkuutta ei voida arvioida. Suomen syntyvyyskehityksen osalta voidaan todeta, että nykyinen suuntaus näyttäisi olevan osa suurempaa kulttuurillista muutosta, johon voi olla väestöpoliittisin päätöksin vaikea vaikuttaa. Osa suomalaisista kuitenkin kokee epävarmat työllisyysnäkymät esteeksi perheenmuodostukselle, joten Suomessa voitaisiin nähdä lievää syntyvyyden elpymistä, mikäli perhe-etuusjärjestelmää uudistettaisiin.