Teoista sanoiksi : Tarkastelussa hyvinvointialueiden lehtien viestinnälliset linjaukset
Kontiola, Sanna (2024-03-19)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024031912037
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024031912037
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella hyvinvointialueiden lehtien viestinnällisiä linjauksia osana hyvinvointialueiden strategisen viestinnän toteuttamista. Viestinnälliset linjaukset vaikuttavat sekä lehden tuotantoteknisiin että sisällöllisiin valintoihin. Tutkimuksen aineistona on käytetty seuraavia ennen syyskuuta 2023 ilmestyneitä hyvinvointialueiden julkaisemia lehtiä: Salli, Kotikäynti, Kymenlaakson hyvinvointialueen asukaslehti, Mie & Sie, Myö yhessä, Kainuun hyvinvointialue ja HyväEP.
Ensimmäinen tutkimuskysymys oli, millaista tuotantoteknisiä valintoja lehdissä on tehty ja mitä vaikutuksia näillä on viestinnällisesti. Tuotantotekniset valinnat vaikuttavat viestinnällisesti siihen kuka lehden saa, milloin ja miten. Jakelun perusteella lehdet voidaan luokitella kaikki alueen asukkaat tavoittaviin asukaslehtiin, toisten lehtien ohessa jaettaviin asukaslehtiin, jotka tavoittivat ilmaisjakelun hyväksyvät taloudet sekä asiakaslehtiin, joita jaettiin pääasiassa toimipisteissä. Jos lehti ilmestyy liian harvoin, lukijat ehtivät unohtaa sen ja mielikuva lehden laadusta on rakennettava joka kerta erikseen. Lehtien yleisin ilmestymistiheys oli kaksi kertaa vuodessa. Tunnusmerkein korostettuja arvoja olivat ympäristöarvot ja kotimaisuus. Yleisin tapa tuottaa lehti oli tehdä se osittain omana työnä ja ostaa se osaaminen, mihin ei omalla hyvinvointialueella riittänyt osaamista tai aikaa. Erilaisia toteutustapoja vertailemalla hyvinvointialueet sekä muut lehtien julkaisusta kiinnostuneet voivat löytää erilaisia tai taloudellisempia tapoja tuottaa lehtiä.
Toinen tutkimuskysymys oli, millaiset teemat ja kohderyhmät nousevat esiin lehtien sisällöissä. Ennaltaehkäisevät toimenpiteet sekä digitaaliset ja etäpalvelut olivat lehtien yleisimpiä teemoja.
Eri toimialoilla korostuivat erilaiset ennaltaehkäisevät toimenpiteet. Digitaaliset ja etäpalvelut korostuivat erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa. Terveyspalveluiden aiheet käsittelivät fyysisen ja psyykkisen terveyden edistämistä ja sairauksien ennaltaehkäisyä sekä hoitopolkujen ja -käytäntöjen tiedostamista. Sosiaalipalvelujen ennaltaehkäisyyn liittyvät jutut käsittelivät kriisejä ja niiden lieventämistä ja pelastuspalveluiden paloturvallisuutta ja kriiseihin varautumista. Puhelinetäpalveluita oli kohdennettu erityisesti ikäihmisille. Muita etäpalveluita olivat esimerkiksi etävastaanotto, etäkuntoutus ja etäkoulutukset. Digitaaliset ja etäpalvelut voivat olla kansallisia tai alueellisia palveluita.
Lehtijuttujen määrän perusteella hyvinvointialueiden lehtien tärkeimmät kohderyhmät olivat ikäihmiset, lapsiperheet sekä hyvinvointialueiden omat ja potentiaaliset työntekijät.
Ei ole yhtä oikeaa tapaa tuottaa hyvinvointialueen lehti. Toimintatavat ja tasapaino itse tehdyn ja ulkopuolella teetetyn sekä lehden koon, juttujen ja sivujen määrän suhteen pitää löytää lehtikohtaisesti sen mukaan, mitä osaamista löytyy, paljonko tekemiseen on aikaa ja paljonko rahaa lehteen saa sijoittaa.
Ensimmäinen tutkimuskysymys oli, millaista tuotantoteknisiä valintoja lehdissä on tehty ja mitä vaikutuksia näillä on viestinnällisesti. Tuotantotekniset valinnat vaikuttavat viestinnällisesti siihen kuka lehden saa, milloin ja miten. Jakelun perusteella lehdet voidaan luokitella kaikki alueen asukkaat tavoittaviin asukaslehtiin, toisten lehtien ohessa jaettaviin asukaslehtiin, jotka tavoittivat ilmaisjakelun hyväksyvät taloudet sekä asiakaslehtiin, joita jaettiin pääasiassa toimipisteissä. Jos lehti ilmestyy liian harvoin, lukijat ehtivät unohtaa sen ja mielikuva lehden laadusta on rakennettava joka kerta erikseen. Lehtien yleisin ilmestymistiheys oli kaksi kertaa vuodessa. Tunnusmerkein korostettuja arvoja olivat ympäristöarvot ja kotimaisuus. Yleisin tapa tuottaa lehti oli tehdä se osittain omana työnä ja ostaa se osaaminen, mihin ei omalla hyvinvointialueella riittänyt osaamista tai aikaa. Erilaisia toteutustapoja vertailemalla hyvinvointialueet sekä muut lehtien julkaisusta kiinnostuneet voivat löytää erilaisia tai taloudellisempia tapoja tuottaa lehtiä.
Toinen tutkimuskysymys oli, millaiset teemat ja kohderyhmät nousevat esiin lehtien sisällöissä. Ennaltaehkäisevät toimenpiteet sekä digitaaliset ja etäpalvelut olivat lehtien yleisimpiä teemoja.
Eri toimialoilla korostuivat erilaiset ennaltaehkäisevät toimenpiteet. Digitaaliset ja etäpalvelut korostuivat erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa. Terveyspalveluiden aiheet käsittelivät fyysisen ja psyykkisen terveyden edistämistä ja sairauksien ennaltaehkäisyä sekä hoitopolkujen ja -käytäntöjen tiedostamista. Sosiaalipalvelujen ennaltaehkäisyyn liittyvät jutut käsittelivät kriisejä ja niiden lieventämistä ja pelastuspalveluiden paloturvallisuutta ja kriiseihin varautumista. Puhelinetäpalveluita oli kohdennettu erityisesti ikäihmisille. Muita etäpalveluita olivat esimerkiksi etävastaanotto, etäkuntoutus ja etäkoulutukset. Digitaaliset ja etäpalvelut voivat olla kansallisia tai alueellisia palveluita.
Lehtijuttujen määrän perusteella hyvinvointialueiden lehtien tärkeimmät kohderyhmät olivat ikäihmiset, lapsiperheet sekä hyvinvointialueiden omat ja potentiaaliset työntekijät.
Ei ole yhtä oikeaa tapaa tuottaa hyvinvointialueen lehti. Toimintatavat ja tasapaino itse tehdyn ja ulkopuolella teetetyn sekä lehden koon, juttujen ja sivujen määrän suhteen pitää löytää lehtikohtaisesti sen mukaan, mitä osaamista löytyy, paljonko tekemiseen on aikaa ja paljonko rahaa lehteen saa sijoittaa.