Määräaikaisten palvelussuhteiden sääntely Suomessa ja Ruotsissa
Kivelä, Krista (2016)
2016
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Suomessa ja Ruotsissa julkishallinnon palveluksessa on suuri osa työikäisestä väestöstä. Lisäksi määrä-aikaisten palvelussuhteiden osuus kaikista palvelussuhteista niin Suomessa kuin Ruotsissa on huomatta-va. Suomessa julkishallinnon määräaikaiset palvelussuhteet ovat jaettavissa työ- ja virkasuhteisiin ja niitä säännellään omissa lainsäädännöissään. Ruotsissa määräaikaisten palvelussuhteiden sääntely on keskittynyt suurimmaksi osaksi yhteen lakiin eikä palvelussuhdemuotoja ole eroteltu sen mukaan, onko henkilö julkishallinnon vai yksityisen puolen palveluksessa.
Tutkimukseni on julkisoikeudellinen tutkimus, joka keskittyy julkishallinnon määräaikaisten palvelussuhteiden sääntelyn hahmottamiseen. Vaikka siviilioikeuden puolelta on tutkimusaiheesta johtuen jouduttu nostamaan esiin työoikeudellisiakin säännöksiä, tarkastelun ulkopuolelle on jätetty sääntely, joka koskee selkeästi vain yksityisen puolen palvelussuhteita.
Pyrin vastaamaan tutkimuksessani kysymykseen, miten määräaikaisissa palvelussuhteissa olevien oikeuden eroavat Suomessa ja Ruotsissa, etenkin määräaikaisen palvelussuhteen solmimisen ja päättämisen tilanteissa. Lisäksi pyrin etsimään vastauksia siihen, miten lainsäädännössä säännellään määräaikaisia palvelussuhteita, ja miten määräaikaisten palvelussuhteiden sääntely lainsäädännön ulkopuolella on mahdollistettu.
Tutkimukseni on lainopillinen, sillä tutkimusaiheeni rajoittaa tutkimusmetodini käytännössä lainsäädän-nössä olevien säännösten tutkimiseen. Lainsäädännön lisäksi käytän tutkimuksessani hyväksi lainvalmisteluaineistoja, oikeudenkäyntiaineistoja ja viranomaisten laatimia ohjeita ja tulkintoja. Koska tutkimukseni keskittyy Suomen ja Ruotsin lainsäädännön erojen tarkasteluun, on tutkimukseni myös oikeusvertaileva. Selvitän, miten lainsäädäntö Suomessa ja Ruotsissa keskeisiltä osiltaan eroaa.
Tutkimukseni nostaa keskeisenä erona esiin sen, miten eri tavalla määräaikaisten palvelussuhteiden syntymistapoja on säännelty riippumatta siitä, puhutaanko määräaikaisista palvelussuhteista Suomen sisällä vai verrattaessa niitä Ruotsiin. Lisäksi tutkimuksessani nousee esiin, että vain muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta määräaikaisten palvelussuhteiden solmimiseen oikeuttavat perusteet ovat valtioiden lainsäädännöllisissä ratkaisuissa säännelty hyvinkin eri tavalla. Ruotsissa on lisäksi työehtosopimuksille annettu suuri valta määräaikaisten palvelussuhteiden perusteiden sääntelyssä.
Tutkimuksestani nousee esille, että Suomen määräaikaisia työsuhteita koskeva sääntely on määräaikaisten palvelussuhteiden päättymistä koskevissa tilanteissa hyvinkin lähellä Ruotsin vastaavaa lainsäädäntöä. Määräaikaisten virkasuhteiden sääntely Suomessa puolestaan eroaa näissäkin tilanteissa hyvin paljon niin Suomen määräaikaisia työsuhteita koskevista kuin Ruotsin palvelussuhteita koskevista päättymistilanteista. Esiin nousee lisäksi työntekijäjärjestöjen vahva rooli Ruotsissa, etenkin määräaikaisten palvelussuhteiden päättämistilanteissa.
Tutkimukseni on julkisoikeudellinen tutkimus, joka keskittyy julkishallinnon määräaikaisten palvelussuhteiden sääntelyn hahmottamiseen. Vaikka siviilioikeuden puolelta on tutkimusaiheesta johtuen jouduttu nostamaan esiin työoikeudellisiakin säännöksiä, tarkastelun ulkopuolelle on jätetty sääntely, joka koskee selkeästi vain yksityisen puolen palvelussuhteita.
Pyrin vastaamaan tutkimuksessani kysymykseen, miten määräaikaisissa palvelussuhteissa olevien oikeuden eroavat Suomessa ja Ruotsissa, etenkin määräaikaisen palvelussuhteen solmimisen ja päättämisen tilanteissa. Lisäksi pyrin etsimään vastauksia siihen, miten lainsäädännössä säännellään määräaikaisia palvelussuhteita, ja miten määräaikaisten palvelussuhteiden sääntely lainsäädännön ulkopuolella on mahdollistettu.
Tutkimukseni on lainopillinen, sillä tutkimusaiheeni rajoittaa tutkimusmetodini käytännössä lainsäädän-nössä olevien säännösten tutkimiseen. Lainsäädännön lisäksi käytän tutkimuksessani hyväksi lainvalmisteluaineistoja, oikeudenkäyntiaineistoja ja viranomaisten laatimia ohjeita ja tulkintoja. Koska tutkimukseni keskittyy Suomen ja Ruotsin lainsäädännön erojen tarkasteluun, on tutkimukseni myös oikeusvertaileva. Selvitän, miten lainsäädäntö Suomessa ja Ruotsissa keskeisiltä osiltaan eroaa.
Tutkimukseni nostaa keskeisenä erona esiin sen, miten eri tavalla määräaikaisten palvelussuhteiden syntymistapoja on säännelty riippumatta siitä, puhutaanko määräaikaisista palvelussuhteista Suomen sisällä vai verrattaessa niitä Ruotsiin. Lisäksi tutkimuksessani nousee esiin, että vain muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta määräaikaisten palvelussuhteiden solmimiseen oikeuttavat perusteet ovat valtioiden lainsäädännöllisissä ratkaisuissa säännelty hyvinkin eri tavalla. Ruotsissa on lisäksi työehtosopimuksille annettu suuri valta määräaikaisten palvelussuhteiden perusteiden sääntelyssä.
Tutkimuksestani nousee esille, että Suomen määräaikaisia työsuhteita koskeva sääntely on määräaikaisten palvelussuhteiden päättymistä koskevissa tilanteissa hyvinkin lähellä Ruotsin vastaavaa lainsäädäntöä. Määräaikaisten virkasuhteiden sääntely Suomessa puolestaan eroaa näissäkin tilanteissa hyvin paljon niin Suomen määräaikaisia työsuhteita koskevista kuin Ruotsin palvelussuhteita koskevista päättymistilanteista. Esiin nousee lisäksi työntekijäjärjestöjen vahva rooli Ruotsissa, etenkin määräaikaisten palvelussuhteiden päättämistilanteissa.