"En mä sitä ois jaksanu, jos ei esihenkilö ois tukenu" : Tapaustutkimus myötätunnon ilmenemisestä asiantuntijaorganisaatiossa
Nieminen, Sade (2024-02-28)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202402289158
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202402289158
Tiivistelmä
Johtamisen on todettu olevan tällä hetkellä työelämässä ongelmakeskeistä ja reaktiivista. Siitä huolimatta esimerkiksi työuupumuksen riski on yhä suurempi. Tarvitaan muutosta, jotta työhy-vinvointia saadaan työelämässä edistettyä. Tässä tutkimuksessa haluttiin tarkastella työelämän haasteita myötätunnon tarjoamien mahdollisuuksien kautta ja tutkimus vastaa kysymykseen: Mitä myötätunto merkitsee johtamisessa?
Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä myötätunnosta työelämän ilmiönä, sen roolista johtamisessa sekä myötätuntoisen johtajuuden ja johtamisteorioiden yhteydestä. Tutkimuksen teoriaosuudessa tarkastellaan johtamisen paradigmoja ja tarkemmalla tasolla johtamistyyleistä transformationaalista ja palvelevaa johtajuutta. Teoriaosuudessa perehdytään myös myötätun-toon ilmiönä ja miten myötätuntoa on johtamisessa aiemmin tarkasteltu.
Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus. Tutkimuksen tapauksena on taloushallinnon alalla toi-miva asiantuntijaorganisaatio. Tutkimuksen aineisto kerättiin organisaation 10 työntekijää haas-tattelemalla. Tutkimuksessa johdon rajattiin tarkoittavan lähintä esihenkilöä. Tutkimukseen osallistuneet työntekijät eivät itse työskennelleet organisaatiossa esihenkilöinä. Osallistujat edustivat kattavasti organisaatiota ja sen eri toimintoja sekä yksiköitä. Tutkimuksessa on aiheen arkuuden vuoksi kiinnitetty erityistä huomiota eettisyyteen ja aineistojen anonymiteettiin. Tu-loksissa esitettyjä aineisto-otteisiin ei ole merkitty kuka haastateltavista on asian todennut, jotta eri otteet eivät olisi yhdistettävissä toisiinsa.
Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisesti ja tulokset esitettiin neljän kokoavan käsitteen kautta. Tutkimuksen mukaan myötätunto on työelämän arkipäiväinen ilmiö ja myötätuntoa tar-vitaan hyvin laajasti erilaisissa vuorovaikutustilanteissa, vaikka erityisesti sitä tarvitaan kärsimyk-sen kuin myös ilon ja onnistumisen hetkissä. Myötätunto edellyttää avointa vuorovaikutusta ja luottamusta. Koettu myötätunto edistää työhyvinvointia hyvin moniulotteisesti, tukemalla muun muassa työssä jaksamista ja yhteisöllisyyden kokemuksia. Näiden kolmen käsitteen lisäksi tutkimus osoittaa esihenkilöillä olevan korostunut valta ja vastuu myötätunnon osoittamisessa. Esihenkilöiden tulee rakentaa myötätuntoista kulttuuria, joka edistää myötätunnon moniulot-teista ilmenemistä koko yhteisössä. Tutkimuksen perusteella myötätunto näyttäytyy johtami-sessa toiminnan peruspilarina sen sijaan, että myötätuntoinen johtajuus olisi erillinen johtamis-tyyli. Myötätuntoinen johtaminen tukee niin transformationaalista kuin palvelevaakin johta-juutta. Tutkimuksen yksi olennainen tulos oli havainto myötätunnon proaktiivisesta ilmenemi-sestä. Havainto laajentaa ymmärrystä myötätunnosta ja sen prosessista, koska aiemmat tutki-mukset ovat kuvanneet myötätuntoa hyvin vahvasti kärsimykseen sidonnaisena. Myötätunnolla voitaisiin siis mahdollisesti jossain määrin ehkäistä esimerkiksi työuupumusta ja pahoinvointia työelämässä. Johtajilla on olennainen rooli myötätunnon hyödyntämisessä ja sen valjastami-sessa organisaation kyvykkyydeksi.
Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä myötätunnosta työelämän ilmiönä, sen roolista johtamisessa sekä myötätuntoisen johtajuuden ja johtamisteorioiden yhteydestä. Tutkimuksen teoriaosuudessa tarkastellaan johtamisen paradigmoja ja tarkemmalla tasolla johtamistyyleistä transformationaalista ja palvelevaa johtajuutta. Teoriaosuudessa perehdytään myös myötätun-toon ilmiönä ja miten myötätuntoa on johtamisessa aiemmin tarkasteltu.
Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus. Tutkimuksen tapauksena on taloushallinnon alalla toi-miva asiantuntijaorganisaatio. Tutkimuksen aineisto kerättiin organisaation 10 työntekijää haas-tattelemalla. Tutkimuksessa johdon rajattiin tarkoittavan lähintä esihenkilöä. Tutkimukseen osallistuneet työntekijät eivät itse työskennelleet organisaatiossa esihenkilöinä. Osallistujat edustivat kattavasti organisaatiota ja sen eri toimintoja sekä yksiköitä. Tutkimuksessa on aiheen arkuuden vuoksi kiinnitetty erityistä huomiota eettisyyteen ja aineistojen anonymiteettiin. Tu-loksissa esitettyjä aineisto-otteisiin ei ole merkitty kuka haastateltavista on asian todennut, jotta eri otteet eivät olisi yhdistettävissä toisiinsa.
Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisesti ja tulokset esitettiin neljän kokoavan käsitteen kautta. Tutkimuksen mukaan myötätunto on työelämän arkipäiväinen ilmiö ja myötätuntoa tar-vitaan hyvin laajasti erilaisissa vuorovaikutustilanteissa, vaikka erityisesti sitä tarvitaan kärsimyk-sen kuin myös ilon ja onnistumisen hetkissä. Myötätunto edellyttää avointa vuorovaikutusta ja luottamusta. Koettu myötätunto edistää työhyvinvointia hyvin moniulotteisesti, tukemalla muun muassa työssä jaksamista ja yhteisöllisyyden kokemuksia. Näiden kolmen käsitteen lisäksi tutkimus osoittaa esihenkilöillä olevan korostunut valta ja vastuu myötätunnon osoittamisessa. Esihenkilöiden tulee rakentaa myötätuntoista kulttuuria, joka edistää myötätunnon moniulot-teista ilmenemistä koko yhteisössä. Tutkimuksen perusteella myötätunto näyttäytyy johtami-sessa toiminnan peruspilarina sen sijaan, että myötätuntoinen johtajuus olisi erillinen johtamis-tyyli. Myötätuntoinen johtaminen tukee niin transformationaalista kuin palvelevaakin johta-juutta. Tutkimuksen yksi olennainen tulos oli havainto myötätunnon proaktiivisesta ilmenemi-sestä. Havainto laajentaa ymmärrystä myötätunnosta ja sen prosessista, koska aiemmat tutki-mukset ovat kuvanneet myötätuntoa hyvin vahvasti kärsimykseen sidonnaisena. Myötätunnolla voitaisiin siis mahdollisesti jossain määrin ehkäistä esimerkiksi työuupumusta ja pahoinvointia työelämässä. Johtajilla on olennainen rooli myötätunnon hyödyntämisessä ja sen valjastami-sessa organisaation kyvykkyydeksi.