Ylikuormamaksu hallinnollisena sanktiona – Kuljetuksen tilaajan oikeudellinen vastuu ylikuormatapauksissa
Niemi, Ville-Veikko (2024-01-03)
Niemi, Ville-Veikko
03.01.2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202401031253
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202401031253
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millä edellytyksillä hallinnollinen ylikuormamaksu voidaan määrätä ja mitä sen määräämisellä tavoitellaan. Tutkielma keskittyy tarkastelemaan kotimaista kaupallista tavaraliikennettä, jota säätelee laki liikenteen palveluista (320/2017). Laki ylikuormamaksusta (51/1982) ulottuu myös kaupallisen toiminnan ulkopuolelle, mutta ylikuormamaksulain käsittely tässä tutkielmassa rajataan liiketoiminnalliseen näkökulmaan liittyen kotimaisiin kuljetusyrityksiin.
Maanteillä tapahtuva kaupallinen tavarankuljetus on lailla säädeltyä luvanvaraista toimintaa ja sen valvontaa voidaan pitää haastavana kokonaisuutena. Tutkielmassa kuvataan eri viranomaisten, kuten Traficomin, poliisin, tullin, rajavartiolaitoksen ja aluehallintoviraston osallistumista kaupallisten tavarakuljetuksien valvontaan. Valvonnassa korostuu tietojenvaihdon onnistumisen merkitys valvontaa suorittavien viranomaisten välillä ja hallituksen esityksessä liikennepalvelulakiin (HE 145/2017 vp.) mainitussa digitaalisen kasvuympäristön luomisessa tähdätään juuri innovatiivisten digitaalisten ja automatisoitujen tietojärjestelmien käyttöönottoon, jossa liikennejärjestelmää koskeva tieto saadaan sekä asiakkaiden, palvelutarjoajien että valvovien viranomaisten käyttöön mahdollisimman avoimesti.
Ylikuormilla tavoitellaan ensisijaisesti taloudellista hyötyä ja kilpailuetua. Varjopuolena ovat kilpailun vääristyminen kuljetusalalla, liikenneturvallisuuden vaarantuminen, sekä ylimääräisten teiden ja siltojen kunnossapitokustannuksien aiheutuminen yhteiskunnalle. Tutkielmassa systematisoidaan ylikuormamaksu- ja liikennepalvelulakia sekä kuvataan hallinnollisen ylikuormamaksuprosessin eteneminen ylikuorman kuljettamisesta, toteamisesta ja määräämisestä tiedoksiantoon saakka. Ylikuormamaksuun hallinnollisena seuraamuksena liittyy olennaisesti sen ohessa poikkeuksetta määrättävä liikennevirhemaksu tai sakko, joten tutkimuksen keskiössä on myös kaksoisrangaistavuuden kielto - ne bis in idem.
Ylikuormamaksulaissa ja liikennepalvelulaissa on säädetty, että tietyissä tapauksissa ylikuormasta vastuuseen saatetaan kuljetustehtävän antaja tai tilaaja. Vastuuta pyritään voimassa olevalla lainsäädännöllä kohdentamaan oikein perustuen korvausvastuuseen ja selvitysvelvollisuuteen. Tutkimuksessa osoitetaan, millaisia lainsäädännöllisiä ja valvonnallisia haasteita kuvattuun ”jälkikäteiseen kontrolliin” liittyy. Lopuksi annetaan de lege ferenda -kannanottoja tulevaan ylikuormatapauksiin liittyvään lainsäädäntötyöhön. Tutkimuksen tuloksissa korostuu, että lainsäädäntöä on suunnattava siten, että laajeneva digitaalinen kasvuympäristö (HE 145/2017 vp.) mahdollistaa kuljetuksen tilaajan vastuun valvomisen ja toteamisen välittömästi kuljetuksen aikana. Koska ylikuormamaksu ei ole määrättävissä jälkikäteen esitutkinnassa, on yhteisösakolla saavutettavissa samankaltainen progressiivinen sanktiointimalli kohdistuen kuljetuksen tilaajiin.
Maanteillä tapahtuva kaupallinen tavarankuljetus on lailla säädeltyä luvanvaraista toimintaa ja sen valvontaa voidaan pitää haastavana kokonaisuutena. Tutkielmassa kuvataan eri viranomaisten, kuten Traficomin, poliisin, tullin, rajavartiolaitoksen ja aluehallintoviraston osallistumista kaupallisten tavarakuljetuksien valvontaan. Valvonnassa korostuu tietojenvaihdon onnistumisen merkitys valvontaa suorittavien viranomaisten välillä ja hallituksen esityksessä liikennepalvelulakiin (HE 145/2017 vp.) mainitussa digitaalisen kasvuympäristön luomisessa tähdätään juuri innovatiivisten digitaalisten ja automatisoitujen tietojärjestelmien käyttöönottoon, jossa liikennejärjestelmää koskeva tieto saadaan sekä asiakkaiden, palvelutarjoajien että valvovien viranomaisten käyttöön mahdollisimman avoimesti.
Ylikuormilla tavoitellaan ensisijaisesti taloudellista hyötyä ja kilpailuetua. Varjopuolena ovat kilpailun vääristyminen kuljetusalalla, liikenneturvallisuuden vaarantuminen, sekä ylimääräisten teiden ja siltojen kunnossapitokustannuksien aiheutuminen yhteiskunnalle. Tutkielmassa systematisoidaan ylikuormamaksu- ja liikennepalvelulakia sekä kuvataan hallinnollisen ylikuormamaksuprosessin eteneminen ylikuorman kuljettamisesta, toteamisesta ja määräämisestä tiedoksiantoon saakka. Ylikuormamaksuun hallinnollisena seuraamuksena liittyy olennaisesti sen ohessa poikkeuksetta määrättävä liikennevirhemaksu tai sakko, joten tutkimuksen keskiössä on myös kaksoisrangaistavuuden kielto - ne bis in idem.
Ylikuormamaksulaissa ja liikennepalvelulaissa on säädetty, että tietyissä tapauksissa ylikuormasta vastuuseen saatetaan kuljetustehtävän antaja tai tilaaja. Vastuuta pyritään voimassa olevalla lainsäädännöllä kohdentamaan oikein perustuen korvausvastuuseen ja selvitysvelvollisuuteen. Tutkimuksessa osoitetaan, millaisia lainsäädännöllisiä ja valvonnallisia haasteita kuvattuun ”jälkikäteiseen kontrolliin” liittyy. Lopuksi annetaan de lege ferenda -kannanottoja tulevaan ylikuormatapauksiin liittyvään lainsäädäntötyöhön. Tutkimuksen tuloksissa korostuu, että lainsäädäntöä on suunnattava siten, että laajeneva digitaalinen kasvuympäristö (HE 145/2017 vp.) mahdollistaa kuljetuksen tilaajan vastuun valvomisen ja toteamisen välittömästi kuljetuksen aikana. Koska ylikuormamaksu ei ole määrättävissä jälkikäteen esitutkinnassa, on yhteisösakolla saavutettavissa samankaltainen progressiivinen sanktiointimalli kohdistuen kuljetuksen tilaajiin.