Perusopetuksen alueellinen saatavuus
Rönning, Johanna-Celina (2023)
Rönning, Johanna-Celina
2023
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231128149791
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231128149791
Tiivistelmä
Tutkielmassa pyritään tekemään selkoa perusopetuksen alueelliseen saatavuuteen vaikuttavista
tekijöistä, sekä keinoista, joilla perusopetuksen alueellista saatavuutta pyritään turvaamaan.
Tutkielma keskittyy tarkastelemaan peruskoulun 6–16-vuotiaita oppilaita ja rajaa esimerkiksi
toisen asteen oppilaat tutkimuksen ulkopuolelle. Koulutus on lasten kannalta keskeisin
sivistyksellinen oikeus ja se edistää muidenkin ihmisoikeuksien toteutumista. Koulutus on
pitkällä aikavälillä yhteiskuntaa vahvimmin muokkaava tekijä. Perusopetuksen alueellinen
saatavuus on tärkeä elinvoimaa lisäävä tekijä kunnissa, sillä esimerkiksi lapsiperheet valitsevat
usein asuinalueensa sen mukaan, missä perusopetusta on helposti saatavilla.
Useat kansainväliset sopimukset, sekä Suomen perustuslaki (731/1999) turvaa oppivelvollisille
oikeuden maksuttomaan perusopetukseen. Perusopetuksen maksuttomuudella tarkoitetaan
mm. opetuksen, koulunkäynnin, päivän aikana tarjottavan ruoan, kouluvälineiden, sekä
koulumatkojen maksuttomuutta. Kaikille tulee turvata yhtäläiset mahdollisuudet saada
opetusta. Yhdenvertaisuuslain (1325/2014) tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuutta ja
yhdenvertaisuuslain 6 §:n mukaan opetuksen järjestäjän on aina pyrittävä löytämään sellaiset
ratkaisut, että yhdenvertaisuus toteutuu.
Perusopetuksen järjestäminen on kunnan lakisääteinen tehtävä ja kuntien on kuntalain
(410/2015) 7 §:n mukaan järjestettävä palveluja kaikille yhdenvertaisesti koko maassa.
Perusopetuksen osalta ei voi vedota resurssien vähyyteen tai henkilöstön puuttumiseen. Kunnat
eroavat toisistaan taloudellisilta resursseiltaan, väestömäärältään ja maantieteelliseltä
sijainniltaan. Jokaisella on oikeus valita asuinpaikkansa vapaasti, eikä asuinpaikan valinnalla tulisi olla negatiivia vaikutuksia peruspalveluiden saatavuuteen. Oppilaille on turvattava oikeus
opiskella omassa lähikoulussaan aina sen ollessa mahdollista. Lähikoululla tarkoitetaan koulua,
joka on mahdollisimman lähellä oppilaan asuinpaikkaa.
Johtopäätöksissä todetaan, että perusopetuksen alueellista saatavuutta turvataan kansallisella lainsäädännöllä ja kansainvälisillä sopimuksilla. Merkittävässä asemassa ovat ne tahot, jotka toteuttavat säädösten turvaamia oikeuksia. Näitä toimijoita ovat valtio, joka tukee perusopetuksen alueellista saatavuutta valtionosuuksin, sekä kunnat, jotka järjestävät perusopetusta ja käyttävät harkintavaltaa myöntäessään koulukuljetusetuuksia ja lakkauttaessaan kouluja. Perusopetuksen alueellista saatavuutta pyritään turvaamana laajasti,
mutta siitäkin huolimatta tutkimustuloksissa todetaan, että lainsäädännössä on perusopetuksen
yhdenvertaisen alueellisen saatavuuden toteutumista estäviä puutteita. Nykyinen lainsäädäntö
ei esimerkiksi ota tarpeeksi huomioon lasten ja perheiden erityispiirteitä, vaikka erilaisia
perhemuotoja on olemassa yhä enemmän.
tekijöistä, sekä keinoista, joilla perusopetuksen alueellista saatavuutta pyritään turvaamaan.
Tutkielma keskittyy tarkastelemaan peruskoulun 6–16-vuotiaita oppilaita ja rajaa esimerkiksi
toisen asteen oppilaat tutkimuksen ulkopuolelle. Koulutus on lasten kannalta keskeisin
sivistyksellinen oikeus ja se edistää muidenkin ihmisoikeuksien toteutumista. Koulutus on
pitkällä aikavälillä yhteiskuntaa vahvimmin muokkaava tekijä. Perusopetuksen alueellinen
saatavuus on tärkeä elinvoimaa lisäävä tekijä kunnissa, sillä esimerkiksi lapsiperheet valitsevat
usein asuinalueensa sen mukaan, missä perusopetusta on helposti saatavilla.
Useat kansainväliset sopimukset, sekä Suomen perustuslaki (731/1999) turvaa oppivelvollisille
oikeuden maksuttomaan perusopetukseen. Perusopetuksen maksuttomuudella tarkoitetaan
mm. opetuksen, koulunkäynnin, päivän aikana tarjottavan ruoan, kouluvälineiden, sekä
koulumatkojen maksuttomuutta. Kaikille tulee turvata yhtäläiset mahdollisuudet saada
opetusta. Yhdenvertaisuuslain (1325/2014) tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuutta ja
yhdenvertaisuuslain 6 §:n mukaan opetuksen järjestäjän on aina pyrittävä löytämään sellaiset
ratkaisut, että yhdenvertaisuus toteutuu.
Perusopetuksen järjestäminen on kunnan lakisääteinen tehtävä ja kuntien on kuntalain
(410/2015) 7 §:n mukaan järjestettävä palveluja kaikille yhdenvertaisesti koko maassa.
Perusopetuksen osalta ei voi vedota resurssien vähyyteen tai henkilöstön puuttumiseen. Kunnat
eroavat toisistaan taloudellisilta resursseiltaan, väestömäärältään ja maantieteelliseltä
sijainniltaan. Jokaisella on oikeus valita asuinpaikkansa vapaasti, eikä asuinpaikan valinnalla tulisi olla negatiivia vaikutuksia peruspalveluiden saatavuuteen. Oppilaille on turvattava oikeus
opiskella omassa lähikoulussaan aina sen ollessa mahdollista. Lähikoululla tarkoitetaan koulua,
joka on mahdollisimman lähellä oppilaan asuinpaikkaa.
Johtopäätöksissä todetaan, että perusopetuksen alueellista saatavuutta turvataan kansallisella lainsäädännöllä ja kansainvälisillä sopimuksilla. Merkittävässä asemassa ovat ne tahot, jotka toteuttavat säädösten turvaamia oikeuksia. Näitä toimijoita ovat valtio, joka tukee perusopetuksen alueellista saatavuutta valtionosuuksin, sekä kunnat, jotka järjestävät perusopetusta ja käyttävät harkintavaltaa myöntäessään koulukuljetusetuuksia ja lakkauttaessaan kouluja. Perusopetuksen alueellista saatavuutta pyritään turvaamana laajasti,
mutta siitäkin huolimatta tutkimustuloksissa todetaan, että lainsäädännössä on perusopetuksen
yhdenvertaisen alueellisen saatavuuden toteutumista estäviä puutteita. Nykyinen lainsäädäntö
ei esimerkiksi ota tarpeeksi huomioon lasten ja perheiden erityispiirteitä, vaikka erilaisia
perhemuotoja on olemassa yhä enemmän.