Muutospelko esimiestyössä
Hellsten, Tiia (2023-12-12)
Hellsten, Tiia
12.12.2023
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231212153667
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231212153667
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selkeyttää muutospelon merkitystä esimiesten näkökulmasta paitsi vastaamalla kysymykseen siitä, miten pelko näyttäytyy organisaatioiden muutosta käsittelevässä kirjallisuudessa, myös selvittämällä miten pelko näyttäytyy esimiesten kokemuksissa organisaatioiden muutostilanteissa ja miten pelon kokemus heijastuu organisaatiomuutoksen johtamiseen. Tällä laadullisella tutkielmalla pyritään täydentämään muutospelkoon liittyvää tutkimuskirjallisuutta analysoimalla Vaasan yliopiston KuntaHEJO-hankkeen vuosina 2016–2017 keräämää, esihenkilöiden organisaatiomuutosta käsitteleviin haastatteluihin pohjautuvaa tutkimusaineistoa Gioian metodologiaa ja siihen olennaisesti kuuluvaa analyysikehikkoa soveltaen.
Vaikka muutospelko mielletään sekä organisaatioiden muutostilanteiden sujuvuuden ja luonnistumisen että yksilöiden organisaatiomuutoksista selviytymisen näkökulmasta muutostilanteissa merkitykselliseksi, negatiiviseksi ilmiöksi, se on jäänyt silti toistaiseksi tutkimuskirjallisuudessa pitkälti määrittelemättömäksi, lähinnäkin erilaisiin arvailuihin tai oletuksiin pohjautuvaksi käsitteeksi. Muutospelkoa ei olla joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta juurikaan nostettu tutkimusten keskiöön. Tutkimusaukoista huolimatta pelkoa pidetään lähtökohtaisesti negatiivisena ilmiönä, jonka oletetaan usein mm. pidättelevän työyhteisön jäseniä sitoutumasta muutoksiin aiheuttamalla muutosvastarintaa ja täten vaikuttavan haitallisesti muutosten sujuvuuteen ja menestyksekkääseen toteuttamiseen. Mikäli ilmiö tunnettaisiin paremmin, voitaisiin sen merkitystä ja vaikutusta organisaatiomuutoksiin kirkastaa sekä pyrkiä löytämään keinoja sen mahdollisten negatiivisten vaikutusten tai jopa koko ilmiön syntymisen ehkäisemiseksi. Teoreettisen tietämyksen lisääntymisen myötä käytännön työelämässä osattaisiin myös todennäköisesti tunnistaa ilmiö paremmin sekä varautua sen mahdollisiin lieveilmiöihin. Muutostilanteissa ilmenevän pelon merkityksellisyyden ja ilmiön toistaiseksi hyvin vaillinaisen tuntemuksen vuoksi sen tarkempi tutkiminen onkin tarpeellista.
Tutkielman löydösten perusteella esihenkilöiden muutostilanteissa ilmenevä pelko on sekä kirjallisuudessa että tämän tutkielman tutkimusaineiston pohjalta myös käytännön työelämässä tunnistettu ilmiö. Esihenkilöiden muutostilanteissa kokemaan pelkoon kytkeytyy sekä esihenkilöön itseensä että esihenkilön omiin alaisiin liittyviä teemoja. Aineiston pohjalta esimiesten muutospelkoon tulkittiin liittyvän paitsi pelkoa tietämättömyydestä ja kyvyttömyydestä viestiä muutoksesta, myös pelkoa omasta johtajuudesta sekä työntekijöiden muutosvalmiudesta. Esihenkilöiden muutospelkoa heijastava epävarmuus omasta johtajuudesta niveltyy monilta osin esimiesten pelkoon omasta muutosvalmiudesta sekä mahdollisuuksista toimia muutosten johtajana. Toisaalta esimiesten muutospelkoon liittyy samanaikaisesti myös pelkoa omien alaisten valmiudesta kohdata muutos sekä sopeutua siihen. Muutospelko onkin tämän tutkielman perusteella vahvasti esihenkilöiden muutosvalmiuteen kytkeytyvä ja täten organisaatiomuutosten keskiöön nouseva ilmiö.
Vaikka muutospelko mielletään sekä organisaatioiden muutostilanteiden sujuvuuden ja luonnistumisen että yksilöiden organisaatiomuutoksista selviytymisen näkökulmasta muutostilanteissa merkitykselliseksi, negatiiviseksi ilmiöksi, se on jäänyt silti toistaiseksi tutkimuskirjallisuudessa pitkälti määrittelemättömäksi, lähinnäkin erilaisiin arvailuihin tai oletuksiin pohjautuvaksi käsitteeksi. Muutospelkoa ei olla joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta juurikaan nostettu tutkimusten keskiöön. Tutkimusaukoista huolimatta pelkoa pidetään lähtökohtaisesti negatiivisena ilmiönä, jonka oletetaan usein mm. pidättelevän työyhteisön jäseniä sitoutumasta muutoksiin aiheuttamalla muutosvastarintaa ja täten vaikuttavan haitallisesti muutosten sujuvuuteen ja menestyksekkääseen toteuttamiseen. Mikäli ilmiö tunnettaisiin paremmin, voitaisiin sen merkitystä ja vaikutusta organisaatiomuutoksiin kirkastaa sekä pyrkiä löytämään keinoja sen mahdollisten negatiivisten vaikutusten tai jopa koko ilmiön syntymisen ehkäisemiseksi. Teoreettisen tietämyksen lisääntymisen myötä käytännön työelämässä osattaisiin myös todennäköisesti tunnistaa ilmiö paremmin sekä varautua sen mahdollisiin lieveilmiöihin. Muutostilanteissa ilmenevän pelon merkityksellisyyden ja ilmiön toistaiseksi hyvin vaillinaisen tuntemuksen vuoksi sen tarkempi tutkiminen onkin tarpeellista.
Tutkielman löydösten perusteella esihenkilöiden muutostilanteissa ilmenevä pelko on sekä kirjallisuudessa että tämän tutkielman tutkimusaineiston pohjalta myös käytännön työelämässä tunnistettu ilmiö. Esihenkilöiden muutostilanteissa kokemaan pelkoon kytkeytyy sekä esihenkilöön itseensä että esihenkilön omiin alaisiin liittyviä teemoja. Aineiston pohjalta esimiesten muutospelkoon tulkittiin liittyvän paitsi pelkoa tietämättömyydestä ja kyvyttömyydestä viestiä muutoksesta, myös pelkoa omasta johtajuudesta sekä työntekijöiden muutosvalmiudesta. Esihenkilöiden muutospelkoa heijastava epävarmuus omasta johtajuudesta niveltyy monilta osin esimiesten pelkoon omasta muutosvalmiudesta sekä mahdollisuuksista toimia muutosten johtajana. Toisaalta esimiesten muutospelkoon liittyy samanaikaisesti myös pelkoa omien alaisten valmiudesta kohdata muutos sekä sopeutua siihen. Muutospelko onkin tämän tutkielman perusteella vahvasti esihenkilöiden muutosvalmiuteen kytkeytyvä ja täten organisaatiomuutosten keskiöön nouseva ilmiö.