Metsätalouden arvonlisäverotus : Erityisesti arvonlisäverovelvollisuutta ajatellen
Hauhonsalo, Aleksi Juhani (2023)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231117147241
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231117147241
Tiivistelmä
Arvonlisävero on yleinen kulutusvero, joka kohdistuu tavaroiden ja palvelujen kulutukseen. Arvonlisäverovelvollinen metsätalouden harjoittaja tilittää valtiolle arvonlisäveroa esimerkiksi puutavaran myynnistä. Vastaavasti arvonlisäverovelvollinen metsätalouden harjoittaja saa vähentää arvonlisäveron, joka sisältyy harjoitettua metsätaloutta varten ostetun tavaran tai palvelun hintaan.
Tämä tutkimus keskittyy metsätalouden arvonlisäverotukseen erityisesti arvonlisäverovelvollisuuden näkökulmasta. Metsätalouden harjoittaminen sisältyy alkutuotantoon ja siten yleisen arvonlisäverovelvollisuuden piiriin. Harjoitetun toiminnan tulee tapahtua liiketoiminnan muodossa, jotta se voidaan luokitella arvonlisäverovelvolliseksi toiminnaksi. Arvonlisäverolaissa ei määritellä sitä, millaisissa tilanteissa liiketoiminnan tunnusmerkistö täyttyy. Oikeuskäytännön perusteella liiketoiminnan muodossa -käsitettä arvioitaessa tulee huomioitavaksi kokonaisuus, joka muodostuu osa-alueista, kuten harjoitetun toiminnan luonteesta, vastikkeellisuudesta ja toiminnan tapahtumisesta kilpailuympäristössä.
Arvonlisäverovelvollisuuteen on asetettu järjestelmätasolla tiettyjä ominaisuuksia, kuten vähäinen toiminta ja alarajahuojennus. Vähäisen toiminnan harjoittajat rajataan lähtökohtaisesti arvonlisäverovelvollisuuden ulkopuolelle. Vähäisen toiminnan harjoittaja voi kuitenkin vapaaehtoisesti hakeutua arvonlisäverovelvolliseksi. Tämä on usein metsätalouden harjoittajalle taloudellisesti kannattavaa, sillä metsätalouden harjoittamisesta aiheutuu usein säännöllisiä kuluja, joiden arvonlisäverojen vähennysoikeuden edellytyksenä on arvonlisäverovelvollisuus. Alarajahuojennuksen osalta on linjattu niin, että toisin kuin muusta alkutuotannosta, metsätaloudesta tilitettävästä arvonlisäverosta ei myönnetä alarajahuojennusta.
Tässä tutkielmassa muodostetaan käsitys siitä, mitä ominaisuuksia ja tulkinnanvaraisuuksia metsätalouden arvonlisäverotukseen erityisesti arvonlisäverovelvollisuutta ajatellen sisältyy. Esimerkiksi yhteisetuus voi olla arvonlisäverovelvollinen liiketoiminnan muodossa tapahtuvasta toiminnasta, kuten maa- ja kiviaineksen otto-oikeuden, metsän hakkuuoikeuden sekä metsästys- tai kalastusoikeuden myynnistä. Tästä poiketen verotuskäytännössä arvonlisäverollisena liiketoimintana ei ole pidetty tiekuntien ja ojitusyhteisöjen osakkaiden välistä tienhoidon tai ojien kunnossapitokustannusten jakoa.
Tutkimus on toteutettu lainopillisena tutkimuksena ja lähteinä on käytetty lainsäädäntöä, lainvalmisteluaineistoa, oikeuskäytäntöä, Verohallinnon ohjeita ja oikeuskirjallisuutta. Näiden lisäksi hyödynnetään myös verkkolähteitä, jotka täydentävät muun muassa tilastotiedon muodossa edellä mainittuja lähteitä.
Tämä tutkimus keskittyy metsätalouden arvonlisäverotukseen erityisesti arvonlisäverovelvollisuuden näkökulmasta. Metsätalouden harjoittaminen sisältyy alkutuotantoon ja siten yleisen arvonlisäverovelvollisuuden piiriin. Harjoitetun toiminnan tulee tapahtua liiketoiminnan muodossa, jotta se voidaan luokitella arvonlisäverovelvolliseksi toiminnaksi. Arvonlisäverolaissa ei määritellä sitä, millaisissa tilanteissa liiketoiminnan tunnusmerkistö täyttyy. Oikeuskäytännön perusteella liiketoiminnan muodossa -käsitettä arvioitaessa tulee huomioitavaksi kokonaisuus, joka muodostuu osa-alueista, kuten harjoitetun toiminnan luonteesta, vastikkeellisuudesta ja toiminnan tapahtumisesta kilpailuympäristössä.
Arvonlisäverovelvollisuuteen on asetettu järjestelmätasolla tiettyjä ominaisuuksia, kuten vähäinen toiminta ja alarajahuojennus. Vähäisen toiminnan harjoittajat rajataan lähtökohtaisesti arvonlisäverovelvollisuuden ulkopuolelle. Vähäisen toiminnan harjoittaja voi kuitenkin vapaaehtoisesti hakeutua arvonlisäverovelvolliseksi. Tämä on usein metsätalouden harjoittajalle taloudellisesti kannattavaa, sillä metsätalouden harjoittamisesta aiheutuu usein säännöllisiä kuluja, joiden arvonlisäverojen vähennysoikeuden edellytyksenä on arvonlisäverovelvollisuus. Alarajahuojennuksen osalta on linjattu niin, että toisin kuin muusta alkutuotannosta, metsätaloudesta tilitettävästä arvonlisäverosta ei myönnetä alarajahuojennusta.
Tässä tutkielmassa muodostetaan käsitys siitä, mitä ominaisuuksia ja tulkinnanvaraisuuksia metsätalouden arvonlisäverotukseen erityisesti arvonlisäverovelvollisuutta ajatellen sisältyy. Esimerkiksi yhteisetuus voi olla arvonlisäverovelvollinen liiketoiminnan muodossa tapahtuvasta toiminnasta, kuten maa- ja kiviaineksen otto-oikeuden, metsän hakkuuoikeuden sekä metsästys- tai kalastusoikeuden myynnistä. Tästä poiketen verotuskäytännössä arvonlisäverollisena liiketoimintana ei ole pidetty tiekuntien ja ojitusyhteisöjen osakkaiden välistä tienhoidon tai ojien kunnossapitokustannusten jakoa.
Tutkimus on toteutettu lainopillisena tutkimuksena ja lähteinä on käytetty lainsäädäntöä, lainvalmisteluaineistoa, oikeuskäytäntöä, Verohallinnon ohjeita ja oikeuskirjallisuutta. Näiden lisäksi hyödynnetään myös verkkolähteitä, jotka täydentävät muun muassa tilastotiedon muodossa edellä mainittuja lähteitä.