Ohjeistus yrityksille työpajan järjestämisestä nuorille käyttäjäkokemussuunnittelussa

Abstract

Ihmisen ja tietokoneen välisen vuorovaikutuksen tutkimusalalla käyttäjäkokemus on saanut keskeisen sijan tutkimuksessa. Kuitenkin tutkimusalalla menetelmät ovat lähtökohtaisesti suunniteltu huomioiden vain aikuiset ja lapset. Menetelmiä tulisi tarkastella enemmän nuorten näkökulmasta, sillä nuorten mahdollisuuksista, haasteista tai tarpeista ei ole tarpeeksi kattavaa määrää teoreettista tietoa. Nuoruus on ainutlaatuista aikaa, johon vaikuttaa muun muassa voimakas identiteetin kehitys sekä elämän suuret muutokset. Nuoruudessa vertaisryhmien merkitys kasvaa, uusien ja jännittävien kokemuksien etsiminen lisääntyy, mutta myös herkkyys eri tunnetiloille voimistuu. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten yritys voi osallistaa nuoria työpajan avulla järjestelmän käyttäjäkokemusominaisuuksien kehittämisessä. Tutkimus suoritetaan suunnittelutieteellisellä tutkimusmenetelmällä. Tutkimuksen aineisto koostuu lukiolaisten osallistamiseen liittyneessä yhteistyöhankkeessa syntyneistä kirjallisista materiaaleista sekä haastatteluaineistosta. Yhteistyöhankkeeseen osallistui Vaasan yliopisto, Oulun yliopisto sekä Visma Enterprise Oy. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin sekä teemoittelun avulla. Haastatteluaineisto koostuu neljästä teemahaastattelusta ja haastateltavat olivat nuorille suunnattujen järjestelmien kehittämisen asiantuntijoita. Haastatteluaineisto litteroitiin ja myös teemoiteltiin. Tutkimuksen tuloksena syntynyt IT–artefakti on menetelmä eli ohjeistus siitä, miten yritys voi järjestää käyttäjäkokemussuunnitteluun liittyvän työpajan nuorille. Ohjeistuksessa on kahdeksan kohtaa ja sen tarkoitus on toimia yleisenä ohjenuorana yrityksille, joilla on jo asiantuntijuutta liittyen käyttäjäkokemukseen sekä sen suunnitteluun. Ohjeistuksen käyttäjän on tarkoitus itse etsiä tietoa kohderyhmästä sekä suunnitella työpaja itse, samalla kun tukeutuu ohjeistukseen. Ohjeistusta on tarkoitus seurata sen juoksevassa järjestyksessä eli ensimmäisestä kohdasta alkaen päättyen viimeiseen kahdeksanteen kohtaan. Ohjeistuksessa keskitytään nuoriin perehtymiseen, nuorten huomioimiseen sekä osallistamiseen, käyttäjäkokemustavoitteisiin sekä työpajan kokonaisvaltaiseen järjestämiseen. Ohjeistuksen avulla saadaan myös selkeämpi kuva nuorista kohderyhmänä ja siitä, miten nuorten kanssa on suositeltavaa toimia. Jatkotutkimuksena voisi suorittaa ohjeistuksen kattavamman arvioinnin, jossa ohjeistuksen arvioinnissa hyödynnettäisiin niin työpajaan osallistuvia nuoria kuin työpajan järjestäjiä.