Yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotulojen verotus : Kilpailuolosuhteet elinkeinotoiminnan tunnusmerkkinä
Rekola, Irma (2023-06-14)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023061454800
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023061454800
Tiivistelmä
Yhteisön tulee täyttää tuloverolaissa määritellyt edellytykset samanaikaisesti, jotta sitä voidaan pitää yleishyödyllisenä. Ratkaisevia tekijöitä yleishyödyllisyysarvioinnissa ovat yhteisön sääntöjen mukainen ja tosiasiallinen toiminta. Sekä yhteisön sääntöjen että tosiasiallisen toiminnan on täytettävä yleishyödyllisyyden edellytykset. Ratkaisu yleishyödyllisyydestä tehdään aina kokonaisarvioinnin perusteella verovuosikohtaisesti.
Yleishyödyllisillä yhteisöillä on ollut koko niiden verotuksen ajan erityinen verotuksellisesti poikkeava asema. Tuloverolain 23 §:n mukaan yleishyödyllinen yhteisö on verovelvollinen saamastaan elinkeinotulosta lukuun ottamatta laissa määriteltyjä tuloja, joita ei pidetä yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotuloina. Lisäksi yleishyödyllisen yhteisön tuloverolain mukaan verotettava tulo voidaan erillisellä hakemuksella lain edellytysten täyttyessä huojentaa tuloverosta. Huojennuksen edellytyksistä säädetään laissa eräiden yleishyödyllisten yhteisöjen veronhuojennuksista.
Yleishyödyllisen yhteisön verotettava elinkeinotoiminnan tulo lasketaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain säännösten mukaisesti. Elinkeinotoiminnan käsitettä ei ole lainsäädännössä määritelty, joten arviointi yleishyödyllisen yhteisön toiminnan veronalaisuudesta on tehtävä tapauskohtaisesti ja kokonaisolosuhteet huomioon ottaen. Voimassa oleva oikeuden sisältö ei ole helposti sovellettavissa yksittäisen yleishyödyllisen yhteisön toimintaan.
Yleishyödyllisten yhteisöjen saaman suoran julkisen tuen vähentyessä on yhteisöille syntynyt tarve laajentaa ja monipuolistaa varainhankintakeinojaan. Yhteisön on tunnistettava harjoittamansa elinkeinoveronalainen toiminta eroon verovapaasta yleishyödyllisestä toiminnasta.
Yritysten ja yhteisöjen on haastavaa arvioida oman tai kilpailijoidensa toimivuuden sallitta-vuutta. Julkisen ja yksityisen elinkeinotoiminnan välisen kilpailuneutraliteetin toteutumista valvotaan. Tässä työssä on tarkasteltu kilpailuneutraliteetin yhteyttä yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotulon arvioinnissa. Toiminnan itsearvioinnissa on tarpeen ymmärtää sekä kilpailu- että verolainsäädännön kokonaisuuksia.
Yleishyödyllisillä yhteisöillä on ollut koko niiden verotuksen ajan erityinen verotuksellisesti poikkeava asema. Tuloverolain 23 §:n mukaan yleishyödyllinen yhteisö on verovelvollinen saamastaan elinkeinotulosta lukuun ottamatta laissa määriteltyjä tuloja, joita ei pidetä yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotuloina. Lisäksi yleishyödyllisen yhteisön tuloverolain mukaan verotettava tulo voidaan erillisellä hakemuksella lain edellytysten täyttyessä huojentaa tuloverosta. Huojennuksen edellytyksistä säädetään laissa eräiden yleishyödyllisten yhteisöjen veronhuojennuksista.
Yleishyödyllisen yhteisön verotettava elinkeinotoiminnan tulo lasketaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain säännösten mukaisesti. Elinkeinotoiminnan käsitettä ei ole lainsäädännössä määritelty, joten arviointi yleishyödyllisen yhteisön toiminnan veronalaisuudesta on tehtävä tapauskohtaisesti ja kokonaisolosuhteet huomioon ottaen. Voimassa oleva oikeuden sisältö ei ole helposti sovellettavissa yksittäisen yleishyödyllisen yhteisön toimintaan.
Yleishyödyllisten yhteisöjen saaman suoran julkisen tuen vähentyessä on yhteisöille syntynyt tarve laajentaa ja monipuolistaa varainhankintakeinojaan. Yhteisön on tunnistettava harjoittamansa elinkeinoveronalainen toiminta eroon verovapaasta yleishyödyllisestä toiminnasta.
Yritysten ja yhteisöjen on haastavaa arvioida oman tai kilpailijoidensa toimivuuden sallitta-vuutta. Julkisen ja yksityisen elinkeinotoiminnan välisen kilpailuneutraliteetin toteutumista valvotaan. Tässä työssä on tarkasteltu kilpailuneutraliteetin yhteyttä yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotulon arvioinnissa. Toiminnan itsearvioinnissa on tarpeen ymmärtää sekä kilpailu- että verolainsäädännön kokonaisuuksia.