Tiimin psykologista turvallisuutta rakentava vuorovaikutus

Abstract

Psykologinen turvallisuus mahdollistaa tiimin hyvän suorituskyvyn, jatkuvan oppimisen ja kyvyn tuottaa innovatiivisia ratkaisuja. Nykypäivän nopeasti muuttuvissa työ- ja toimintaympäristöissä nämä ovat keskeisiä tekijöitä organisaatioiden kilpailukyvylle. Psykologisen turvallisuuden tärkeydestä huolimatta sen muodostumiseen vaikuttavista tekijöistä on olemassa vähän tutkimustietoa. Aiempien tutkimusten mukaan tiimin vuorovaikutuksen laatu ja ihmissuhteet ovat kuitenkin keskeisiä tekijöitä sen muodostumisessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten vuorovaikutuksella voidaan edistää tiimin psykologisen turvallisuuden muodostumista ja millaiset vuorovaikutukselliset tekijät edistävät sen muodostumista työtiimeissä.

Tutkimuksessa psykologista turvallisuutta tarkasteltiin Edmondsonin (2003) mallin mukaisesti ryhmätason ilmiönä, joka kuvastaa koko tiimiä yksikkönä yksittäisten henkilöiden sijaan. Psykologisella turvallisuudella tarkoitetaan tällöin tiimin jaettua kokemusta siitä, että vuorovaikutuksessa on turvallista ilmaista omia mielipiteitään, ideoitaan ja huolenaiheitaan sekä pyytää apua ja keskustella virheistä ilman pelkoa häpeästä, nolatuksi tulemisesta tai muusta rangaistuksesta. Psykologisen turvallisuuden muodostumista edistävien vuorovaikutuksellisten tekijöiden lisäksi tässä tutkimuksessa pyrittiin tarkastelemaan, millainen rooli tiimin esihenkilöllä ja muilla tiimin jäsenillä on psykologisen turvallisuuden muodostumisessa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin haastattelemalla kohdeorganisaation tiimin yhdeksää jäsentä puolistrukturoidun haastattelumenetelmän avulla. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin.

Analyysin pohjalta aineistosta nousi esiin kahdeksan keskeistä vuorovaikutuksellista tekijää, jotka korostuivat tiimin jäsenten välisessä vuorovaikutuksessa ja joiden koettiin vaikuttaneen psykologisen turvallisuuden muodostumiseen. Nämä tekijät olivat vuorovaikutuksen avoimuus, tiimin jäsenten tuttavallisuus, myötätunto, yhdenvertaisuuden osoittaminen, tunteiden hyväksyminen, vuorovaikutuksen aktiivisuus sekä luottamuksen ja kunnioituksen osoittaminen. Viimeisenä tekijänä nousi esiin vuorovaikutuksen kehittäminen. Aiemmista haasteista oppimalla ja vuorovaikutusta kehittämällä tiimin psykologisen turvallisuuden oli ollut mahdollista muodostua. Jokaisella tiimin jäsenellä koettiin olevan vastuu ja rooli psykologisesti turvallisen ilmapiirin muodostumisessa. Psykologisen turvallisuuden koettiin kuitenkin lähtevän esihenkilöstä, joka toimi esimerkkinä ja suunnannäyttäjänä laadukkaan vuorovaikutusilmapiirin luomisessa ja psykologisen turvallisuuden rakentamisessa.

Tutkimus lisäsi ymmärrystä siitä, miten vuorovaikutuksella voidaan edistää tiimin psykologisen turvallisuuden muodostumista. Tutkimuksen tuloksilla on myös käytännön merkitystä, sillä tutkimus tarjoaa tietoa organisaatioille ja esihenkilöille, jotka pyrkivät edistämään psykologista turvallisuutta työtiimeissään. Tiimin vuorovaikutusta kehittämällä voidaan edistää psykologisen turvallisuuden muodostumista ja parantaa sitä kautta tiimin oppimista, innovointia, suorituskykyä ja sitoutumista.