Julkisen velan hallinta Suomessa
Vuonos, Henri (2023)
Vuonos, Henri
2023
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023053050484
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023053050484
Tiivistelmä
Suomen julkinen velka on ollut vahvasti nousujohteista etenkin vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen. Ongelma perustuu julkisen talouden rakenteelliseen alijäämäisyyteen, mikä lisää velan määrää erityisesti laskusuhdanteissa. 2020-luvulla korkojen voimakas nousu kasvattaa Suomen lainanhoitomenoja entisestään. Valtiontaloutta rasittaa myös väestörakenteen vanheneminen, mutta samalla päättäjät eivät vaikuta huomioivan nuoria kansalaisia riittävästi.
Nimelliskoron & talouskasvun välinen erotus vaikuttaa keskeisesti velan hallintaan. Velkaantuminen säilyy vakaana niin kauan kuin erotuksen arvo on negatiivinen. Jos lauseen negatiivisuutta ei voida vahvistaa vakioiseksi, velkaantuminen on aina huolenaihe. Viime vuosina negatiivinen arvo on pätenyt useissa maissa, mutta tämän ei voida taata jatkuvan tulevaisuudessa. Olivier Blanchardin vuoden 2019 tutkimuksen mukaan velan kasvun negatiiviset vaikutukset julkiseen talouteen & hyvinvointiin ovat vain vähäiset, mikä on kyseenalaista. Riskitön korko voi olla keinotekoisesti matala, ja alhaisia korkoja painottavat tekijät voivat hävitä ajan kanssa.
Budjetin läpinäkyvyys, pää- tai valtiovarainministerin hallitusasema & budjetoinnin sitovuus korreloivat positiivisesti julkisen talouden velan ja alijäämän hillitsemiseen. Isossa valtiossa budjettitavoitteiden valvonnan haasteeksi koituu herkästi hallinnon monimutkainen rakenne. Optimaalinen politiikka määrittää, onko niiden lupausten pitäminen järkevää tulevaisuudessa, jotka kannattivat vielä vaalikampanjassa. Odotuksilla onkin oma roolinsa julkisen velan hoidossa, sillä ne myötävaikuttavat muun muassa uskottavaan varainhoitopolitiikkaan.
Inflaation hillitsemiseksi järkevä poliitikko ajaisi tällä hetkellä nimelliskorkoja rajoittavia sääntöjä. Odotukset vaikuttavat merkittävästi etenkin kontrolloimattomina. Tällöin ne osaltaan määrittävät talouden tasapainoa valtiovelan tullessa julki, mikäli korkojakaan ei ole sidottu julkiseen velkaan. Talouskasvua tukeva politiikka kuuluu nykyhetken houkuttelevaan vaalikampanjaan, koska luomalla uusia kasvun edellytyksiä edesautetaan myös velan vähentämistä. Velkaantumista on rajoitettava, jota velanhoitokustannukset eivät häiritse finanssipolitiikkaa vakaina aikoina.
Nimelliskoron & talouskasvun välinen erotus vaikuttaa keskeisesti velan hallintaan. Velkaantuminen säilyy vakaana niin kauan kuin erotuksen arvo on negatiivinen. Jos lauseen negatiivisuutta ei voida vahvistaa vakioiseksi, velkaantuminen on aina huolenaihe. Viime vuosina negatiivinen arvo on pätenyt useissa maissa, mutta tämän ei voida taata jatkuvan tulevaisuudessa. Olivier Blanchardin vuoden 2019 tutkimuksen mukaan velan kasvun negatiiviset vaikutukset julkiseen talouteen & hyvinvointiin ovat vain vähäiset, mikä on kyseenalaista. Riskitön korko voi olla keinotekoisesti matala, ja alhaisia korkoja painottavat tekijät voivat hävitä ajan kanssa.
Budjetin läpinäkyvyys, pää- tai valtiovarainministerin hallitusasema & budjetoinnin sitovuus korreloivat positiivisesti julkisen talouden velan ja alijäämän hillitsemiseen. Isossa valtiossa budjettitavoitteiden valvonnan haasteeksi koituu herkästi hallinnon monimutkainen rakenne. Optimaalinen politiikka määrittää, onko niiden lupausten pitäminen järkevää tulevaisuudessa, jotka kannattivat vielä vaalikampanjassa. Odotuksilla onkin oma roolinsa julkisen velan hoidossa, sillä ne myötävaikuttavat muun muassa uskottavaan varainhoitopolitiikkaan.
Inflaation hillitsemiseksi järkevä poliitikko ajaisi tällä hetkellä nimelliskorkoja rajoittavia sääntöjä. Odotukset vaikuttavat merkittävästi etenkin kontrolloimattomina. Tällöin ne osaltaan määrittävät talouden tasapainoa valtiovelan tullessa julki, mikäli korkojakaan ei ole sidottu julkiseen velkaan. Talouskasvua tukeva politiikka kuuluu nykyhetken houkuttelevaan vaalikampanjaan, koska luomalla uusia kasvun edellytyksiä edesautetaan myös velan vähentämistä. Velkaantumista on rajoitettava, jota velanhoitokustannukset eivät häiritse finanssipolitiikkaa vakaina aikoina.