Vertaileva tutkimus alueiden itsehallintoa määrittävistä tekijöistä Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa : Tarkastelussa alueiden rakenteet, tehtävät ja rahoitus
Sund, Tiina (2023-05-11)
Sund, Tiina
11.05.2023
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023051143603
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023051143603
Tiivistelmä
Kyseessä on vertaileva tutkimus terveydenhuollosta vastuussa olevien alueiden itsehallintoa määrittävistä tekijöistä Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa. Vuoden 2023 alusta voimaan astunut sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen uudistus on yksi Suomen sosiaali- ja terveyspoliittisen historian suurimpia reformeja. Aiemmin vahvalta kuntatasolta on siirretty tehtäviä uudelle hallinnontasolle, aluehallintoon. Aluehallinnon mukaantulo Suomen hallintojärjestelmään on hyvin merkityksellinen seikka kunnallisen itsehallinnon, palvelujen rahoituksen sekä kansanvaltaisen päätöksenteon suhteen.
Tutkielman painopisteenä on Suomen sote-uudistus ja uudet hyvinvointialueet. Niihin peilaten vertaillaan Ruotsin ja Tanskan aluehallinnollisia reformeja ja alueiden rakenteita, tehtäviä ja rahoitusta. Tutkielmassa halutaan selvittää, minkälainen itsehallinto alueilla näissä kolmessa maassa on ja mitkä ovat ne tekijät, jotka määrittävät alueiden itsehallintoa.
Tutkielman menetelmänä on narratiivinen kuvaileva kirjallisuuskatsaus, joka tehdään vertailuaseman avulla. Narratiivinen kirjallisuustarkastelu on valittu työhön sen vuoksi, että sen avulla voidaan valottaa tutkimuskohteina olevien aluehallintojärjestelmien muotoutumisen historiaa. Suoritettava kirjallisuustarkastelu on luonteeltaan yleiskatsaus, joka tiivistää kirjallisuudessa käytyjä keskusteluja ja aiempia tutkimustuloksia.
Hallinnolliset reformit eivät tapahdu hetkessä eivätkä aina täysin yksimielisesti, ja esimerkiksi Suomen alueuudistuksen valmisteluun ja toimeenpanoon tarvittiin viiden eri hallituksen ponnistelut. Tanskassa vuoden 2007 hallintoreformia on kuvailtu ennemminkin poliittiseksi peliksi kuin välttämättömäksi hallinnolliseksi tarpeeksi. Ruotsissa alueiden lukumäärästä on esiintynyt keskustelua, mutta toistaiseksi alueiden määrää ei ole kyetty vähentämään alueiden vastustuksesta johtuen.
Tutkimuskirjallisuudessa nousee esille, että rahoituksesta päättäminen nähdään yhdeksi tärkeimmästä itsehallintoa määrittävästä tekijästä. Tämän perusteella Ruotsin alueilla itsehallinto on laajempaa ja vahvempaa, sillä Ruotsin alueilla on verotusoikeus toisin kuin Suomessa ja Tanskassa. Vertailumaista Suomi on selkeästi ottanut askeleen kohti valtiojohtoisuutta aluehallinnon esiintulon myötä. Tanskan alueilla toteutuu vahvimmin lokalismi, sillä Tanskan kunnat vastaavat perusterveydenhuollosta eli ne voivat osaltaan vaikuttaa siihen, kuinka paljon kuntalaiset tarvitsevat erikoissairaanhoidon palveluja. Regionalismi toteutuu Ruotsissa parhaiten, koska alueet ovat vahvoja toimijoita julkisissa palveluissa ja hyvinvointivaltion ylläpidossa.
Tutkielman painopisteenä on Suomen sote-uudistus ja uudet hyvinvointialueet. Niihin peilaten vertaillaan Ruotsin ja Tanskan aluehallinnollisia reformeja ja alueiden rakenteita, tehtäviä ja rahoitusta. Tutkielmassa halutaan selvittää, minkälainen itsehallinto alueilla näissä kolmessa maassa on ja mitkä ovat ne tekijät, jotka määrittävät alueiden itsehallintoa.
Tutkielman menetelmänä on narratiivinen kuvaileva kirjallisuuskatsaus, joka tehdään vertailuaseman avulla. Narratiivinen kirjallisuustarkastelu on valittu työhön sen vuoksi, että sen avulla voidaan valottaa tutkimuskohteina olevien aluehallintojärjestelmien muotoutumisen historiaa. Suoritettava kirjallisuustarkastelu on luonteeltaan yleiskatsaus, joka tiivistää kirjallisuudessa käytyjä keskusteluja ja aiempia tutkimustuloksia.
Hallinnolliset reformit eivät tapahdu hetkessä eivätkä aina täysin yksimielisesti, ja esimerkiksi Suomen alueuudistuksen valmisteluun ja toimeenpanoon tarvittiin viiden eri hallituksen ponnistelut. Tanskassa vuoden 2007 hallintoreformia on kuvailtu ennemminkin poliittiseksi peliksi kuin välttämättömäksi hallinnolliseksi tarpeeksi. Ruotsissa alueiden lukumäärästä on esiintynyt keskustelua, mutta toistaiseksi alueiden määrää ei ole kyetty vähentämään alueiden vastustuksesta johtuen.
Tutkimuskirjallisuudessa nousee esille, että rahoituksesta päättäminen nähdään yhdeksi tärkeimmästä itsehallintoa määrittävästä tekijästä. Tämän perusteella Ruotsin alueilla itsehallinto on laajempaa ja vahvempaa, sillä Ruotsin alueilla on verotusoikeus toisin kuin Suomessa ja Tanskassa. Vertailumaista Suomi on selkeästi ottanut askeleen kohti valtiojohtoisuutta aluehallinnon esiintulon myötä. Tanskan alueilla toteutuu vahvimmin lokalismi, sillä Tanskan kunnat vastaavat perusterveydenhuollosta eli ne voivat osaltaan vaikuttaa siihen, kuinka paljon kuntalaiset tarvitsevat erikoissairaanhoidon palveluja. Regionalismi toteutuu Ruotsissa parhaiten, koska alueet ovat vahvoja toimijoita julkisissa palveluissa ja hyvinvointivaltion ylläpidossa.