Yliopistoista valmistuneiden työllistyminen Japanissa vuosina 2007–2021
Tossavainen, Kuisma Valtteri (2023-05-18)
Tossavainen, Kuisma Valtteri
18.05.2023
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023051844967
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023051844967
Tiivistelmä
Japanin työmarkkinat ovat omalaatuiset, ja yliopistoista valmistuvien massarekrytointi on yksi
maan työmarkkinoiden tunnusomaisista käytännöistä. Opiskelijoiden työnhakuprosessi alkaa jo
opiskelujen aikana, ja suuret yritykset ovat tätä kautta perinteisesti rekrytoineet joka vuosi
suuria määriä vastavalmistuneita opiskelijoita. Valmistuneen kannalta tämä on kerran elämässä
toteutuva tilaisuus tulla palkatuksi pitkäkestoiseen työsuhteeseen isossa yrityksessä. Maan
työmarkkinat ovat kuitenkin muuttuneet viime vuosikymmenten aikana, ja monien maalle
uniikkien käytäntöjen harjoittaminen on heikentynyt.
Tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten japanilaisista yliopistoista valmistuneiden
työllisyyskehitys oli kehittynyt vuosien 2007–2021 välillä. Aineistona käytettiin valmistuneiden
työllisyyttä ja palkkakehitystä käsitteleviä tilastoja empiirisen tutkimuksen toteuttamiseksi.
Teoreettinen viitekehys perustui työn taloustieteeseen, keskittyen yrityksen työvoiman käytön,
työn palkitsemisen ja koulutuksen taloudellisten vaikutusten ympärille.
Tutkielma sai luotua monipuolisen kuvan yliopistoista valmistuneiden työllistymisestä.
Työllistymistä tarkasteltiin kaikkien valmistuneiden ja aktiivisesti töitä hakeneiden
valmistuneiden kannalta. Työllistymisen havaittiin parantuneen työllisyysasteen ja työsuhteiden
laadun muodossa. Valmistuneiden ensimmäisen työpaikan palkkakehitys oli kaikilla
koulutustasoilla nouseva. Sukupuolten väliset työllisyys- ja palkkaerot olivat
tarkasteluajanjakson aikana pienentyneet. Valmistuneiden työmarkkinoilla vallitseva työn
kysyntä vaihteli vahvasti yrityskoon ja toimialojen mukaan.
Tutkielma keskittyi opiskelijoiden valmistumishetken työllistymiseen, mutta ei tätä pidemmälle.
Kirjallisuuden mukaan valmistuneiden ensimmäisen työpaikan vaihtuvuus on kasvanut, mutta
tätä ilmiötä ei tutkimus käsittele ollenkaan. COVID-19-pandemian loppu ei sisälly tutkielman
tarkasteluajanjaksoon, joten täydentävää jatkotutkimusta tarvitaan pandemian pitkän aikavälin
vaikutuksista. Japanin työmarkkinoille ominaisia käytäntöjä ei usein ole mahdollista kuvata
suoraan mittarien avulla, ja näiden käytäntöjen muutoksen kautta toteutuvaa työmarkkinoiden
rakenteellista muutosta on hyvä tutkia tulevaisuudessa lisää.
maan työmarkkinoiden tunnusomaisista käytännöistä. Opiskelijoiden työnhakuprosessi alkaa jo
opiskelujen aikana, ja suuret yritykset ovat tätä kautta perinteisesti rekrytoineet joka vuosi
suuria määriä vastavalmistuneita opiskelijoita. Valmistuneen kannalta tämä on kerran elämässä
toteutuva tilaisuus tulla palkatuksi pitkäkestoiseen työsuhteeseen isossa yrityksessä. Maan
työmarkkinat ovat kuitenkin muuttuneet viime vuosikymmenten aikana, ja monien maalle
uniikkien käytäntöjen harjoittaminen on heikentynyt.
Tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten japanilaisista yliopistoista valmistuneiden
työllisyyskehitys oli kehittynyt vuosien 2007–2021 välillä. Aineistona käytettiin valmistuneiden
työllisyyttä ja palkkakehitystä käsitteleviä tilastoja empiirisen tutkimuksen toteuttamiseksi.
Teoreettinen viitekehys perustui työn taloustieteeseen, keskittyen yrityksen työvoiman käytön,
työn palkitsemisen ja koulutuksen taloudellisten vaikutusten ympärille.
Tutkielma sai luotua monipuolisen kuvan yliopistoista valmistuneiden työllistymisestä.
Työllistymistä tarkasteltiin kaikkien valmistuneiden ja aktiivisesti töitä hakeneiden
valmistuneiden kannalta. Työllistymisen havaittiin parantuneen työllisyysasteen ja työsuhteiden
laadun muodossa. Valmistuneiden ensimmäisen työpaikan palkkakehitys oli kaikilla
koulutustasoilla nouseva. Sukupuolten väliset työllisyys- ja palkkaerot olivat
tarkasteluajanjakson aikana pienentyneet. Valmistuneiden työmarkkinoilla vallitseva työn
kysyntä vaihteli vahvasti yrityskoon ja toimialojen mukaan.
Tutkielma keskittyi opiskelijoiden valmistumishetken työllistymiseen, mutta ei tätä pidemmälle.
Kirjallisuuden mukaan valmistuneiden ensimmäisen työpaikan vaihtuvuus on kasvanut, mutta
tätä ilmiötä ei tutkimus käsittele ollenkaan. COVID-19-pandemian loppu ei sisälly tutkielman
tarkasteluajanjaksoon, joten täydentävää jatkotutkimusta tarvitaan pandemian pitkän aikavälin
vaikutuksista. Japanin työmarkkinoille ominaisia käytäntöjä ei usein ole mahdollista kuvata
suoraan mittarien avulla, ja näiden käytäntöjen muutoksen kautta toteutuvaa työmarkkinoiden
rakenteellista muutosta on hyvä tutkia tulevaisuudessa lisää.